Miksi universumin pitää sekoilla juuri silloin, kun lapsi nukkuu?

Miksi universumin pitää sekoilla juuri silloin, kun lapsi nukkuu?
Kuva: Ramón Salinero

Teksti Rouva Tirehtööri

Lisäosistani 2/3 on nukkunut pääasiassa aina hyvin. 1/3, ei varsinaisesti. Siispä kaikki se aiempi kokemus, tavat ja toiminnat ovatkin osoittautuneet vallan turhiksi. Raivottaren uniongelmat ovat saaneet minut kahlaamaan kaikenmaailman unioppaita ja etsimään vertaistukea, kokemuksia ja vinkkivitosia netin syövereistä, välillä aamuyönkin tunteina. Näiden johdosta olenkin tehnyt sen johtopäätöksen, että hänelle nukkuminen on vain välttämätön paha, ei niinkään nautinto. Valitettavaahan se hänelle, puolitoista-vuotiaalle, toki on ettei sen ikäinen mitenkään jaksa toimia koko päivää samoilla pattereilla. Ne on pakko ladata, edes kerran päivässä ja pidempään yöllä.  

Aina, kun luulen saaneeni rakennettua meidän elämään jonkinlaisen rytmin, se menee jo uusiksi. Ensin vauva nyt nukkuu tietenkin, miten sattuu ja koska sattuu, sitten tulee kolmet päikkärit ja kun ne alkavat hahmottua, riittääkin jo kahdet. Sitten kun niitä venkslaa paikoilleen, hienosäätää ja laskelmoi, ei tarvetta olekaan enää pysähtyä Höyhensaarille kuin kerran päivän aikana. Ja niiden päiväunien rukaaminen oikealle paikalle onkin jo jotain tähtitiedettä.

Kuten sanottu, kahden aikaisemman Lisäosani kanssa en ole ymmärtänyt rytmistä, nukutustekniikoista tai unikouluista tuon taivaallista. Olin ajatellut, että lapset nukkuu kun niitä nukuttaa ja heti kun ne sänkyyn laittaa. Ja pysyy siellä kun asiasta sanoo. Kuinka raivostuttavan onnekas olenkaan ollut..  

Tällä hetkellä Raivotar siis nukkuu yhdet päiväunet, pääasiallisesti n. klo 12.30-14.00. Jännittäväksi asian tekee se, ettei koskaan tiedä nukahtaako hän nätisti heti vai ohuen hermoromahduksen jälkeen vasta klo 13 jälkeen. Tai kestääkö unet 25 minuuttia vai kolme tuntia. Jokainen päivä on uusi arpa.  

Nyt uutena vivahteena on ilmaantunut jonkinasteinen läheisyydenkaipuu juuri päiväuniaikaan. Hän siis systemaattisesti herää puolen tunnin unien jälkeen itkuisena ja edelleen väsyneenä. Kuulostelen hetken, haen hänet omasta sängystä sohvalle ja sitten hän nukahtaa rintani päälle. Kuinka kätevää. Ei tarvitse itse tehdä asioita (joita välttämättä piti) unien aikana vaan on pakotettu toimimaan patjana ja näin saa itsekin rentouttavan tauon. Tosin yleensä joka kerta, suunnilleen 12 minuutin jälkeen tulee ylitsepääsemättömän kova pissahätä. Minulle siis. Selkä menee vinkuralle ja jalka puutuu. Yliliikkuvien nivelten ansioista polvet napsahtelevat yliasentoon ja alkavat kipuilla. Mutta liikkua en voi. Koska Raivotar on tietenkin hyvät unensa ansainnut.  

Jos jostain syystä olenkin ennakoinut vessakäynnin ja asettautunut täydellisen oikeaan makuuasentoon, alkaa joku ulkopuolinen taho järjestää hikikarpaloita otsalle. Jokainen ylimääräinen liike ja ääni saa pidättämään omaa hengitystä, ettei ihmispentu vain herää! Vähintäänkin ulkona alkaa pauhata Liisa-myrsky ja pihakalusteet lentelevät pitkin pihaa. Joka tietenkin aiheuttaa sen, että koirat alkavat raivokkaasti haukkumalla puolustaa reviiriään.

Olenkin siis alkanut sijoittaa koirat omiin huoneisiin, tai pihalle tarhaan, jottei Raivotar heräisi möykkään. Luonnonvoimille (tai hävittäjille) en vielä ole voinut mitään, mutta ne eivät pauhaa sentään ihan korvan vieressä. Toisin kuin esimerkiksi puhelin, joka tietenkin on unohtunut laittaa äänettömälle tai palohälytin, joka tasan varmasti piippaa pattereiden loppumisen merkiksi juuri kun Raivotar on saanut taas unenpäästä kiinni.

Ovelle paukkaa sen ainoan tunnin aikaikkunan aikana Verisure, jehovantodistajat, partiolaiset ja naapuri. Olenkin alkanut miettiä koirien sijoitusta sittenkin ulko-oven eteen.. Kuka näitä jäyniä järjestelee? Olenko minä ainut ihmisriekale, jonka lapsi ei nuku kuin täysin kliinisissä laboratorio-olosuhteissa hyvin? 

Ps. Tänään huusi fasaani takapihan terassilla. Miksi?! 

Rouva Tirehtööri

Olen pirskahteleva ja räiskyvä, kolmenkympin rajapyykin yli pari vuotta sitten kiukulla kammennut kolmen lapsen äiti. Elämäni keskipisteet ovat 12v Tytärlapsi, 9v Poika Poikanen ja 2v Raivotar. Lasteni ja mieheni, Perheenpään, lisäksi uusperhe-sirkukseni kokoonpanoon kuuluu sekalainen setti eläimiä; pari saksanpaimenkoiraa, corgi, ja kissa. Elämässäni ovat hyvin vahvasti läsnä aikataulut, to do –listat, ahdistus ja kiukuttelu sekä toive seesteisestä ja rauhallisesta elämästä. Elämänhallintani on heikohkoa ja otteeni lipsuu vähän väliä. Onneksi olen jääräpäinen ja sinnikäs enkä ilmeisesti koskaan suostu menemään siitä mistä aita on matalin. Juuri kun joku osa-alue elämässäni alkaa sujumaan, keksin jotain uutta kivaa puuhaa tilalle.