Kuka keksi ruuhkavuodet? – “Onko niin, että ruuhkavuodet koostuvat vain perhe- ja työelämästä?”

Kuka keksi ruuhkavuodet? – “Onko niin, että ruuhkavuodet koostuvat vain perhe- ja työelämästä?”
Kuva: Jacek Dylag Mmar

Teksti Ella

”Ethän sinä voi elää ruuhkavuosia, sinähän olet kotiäitinä!” minulle kommentoitiin kun ensimmäinen tekstini julkaistiin. Aloin pohtia asiaa. Onko tosiaan niin, että ruuhkavuodet koostuvat vain niistä kuukausista, joissa perhe-elämä ja työssäkäynti kohtaavat?

Ajelet aamulla valtatietä. Autoja edessä ja takana, kaistalla vieressä ja seuraavasta risteyksestä mukaan ampaisee kymmenittäin lisää. Tasainen autojen virta koostuu siroista sedaneista, moderneista sähköautoista, massiivisista maastureista, tutuista farmareista ja monista muista. Autojen mukana matkustaa monen moisia perhekuntia; töitä, kotia, päiväkoteja, kouluja, aamun kuntosalia, lentokenttää ja jopa ruokakauppaa kohti.

Yhdessä autossa nuori pariskunta lapsen kanssa, menossa neuvolakäynnille ja toimistolle. Toisessa suuri uusioperheseurue joilla kaikilla eri määränpää ja kolmas jossa perheellinen mies hymyilee tyytyväisenä liikennevaloissa, aamukahviaan hörppien, kun aamun roudaukset on jo suoritettu. Onpa siellä myös yksi auto, jossa vallan kotiäiti komentaa takapenkkiläisiä, samalla kun jonottaa pankin asiakaspalveluun ja miettii mihin muualle piti tänään vielä soittaa. He kaikki tässä samassa ruuhkassa. Jollakin saattaa pelti kolista ja matkanteko on haastavaa, kun taas toinen porskuttaa vihreässä aallossa tyytyväisenä eteenpäin. On se yksi, jolla hermot palaa jokaisista jarruvaloista kun taas naapuriautossa riittää malttia ja pitkää pinnaa.

Aamun ruuhkasta ruuhkavuosiin. Aina toitotetaan että kaikki on subjektiivista, niin väittäisin että nämä vuodetkin; toiselle kiire voi merkitä eri asiaa kuin sinulle. Sinun päivä on sinunlainen, toisen toisenlainen. Siinä missä joku tuskailee perheen yhteisen ajan, työelämän, ystävien ja jokaisen harrastuksien mahduttamisesta kalenteriin, toiselle nämä voivat olla simppeliä sujuvaa arkipäivää ja mahdolliset haasteet voivat muotoutua täysin sinulle vieraista tekijöistä.

Tämä ”ruuhka” voi koostua niin monesta muustakin. Perheen asioiden hoidosta, kotitöistä, lasten kanssa touhuamisesta, ruokahuollosta, sosiaalisista velvoitteista jne vastuista. Mukaan mahtuu myös tavoitteellista ajatustyötä, mahdollisia uralla etenemisen askeleita ja tsiljoonia pieniä tehtäviä pitkin päivää. Mutta jos nämä ei tapahdu työsopimuksen valossa, työssäoloajalla, enkä kurvaa hakemaan lapsiani hoidosta/koulusta tämän jälkeen, josta suuntaamme junnu-urheilun pakolliselle 16:30 vuorolle, en voi tietää (saati tuntea) ruuhkavuosista vielä mitään?

Mieltä voi kuormittaa vastuu toisesta ihmisestä, valintojen tekeminen sen pohjalta ja jatkuva ”valmiudessa” eläminen. On vanhempia, jotka viihtyvät kotona, mutta on myös vanhempia, jotka palaavat intoa puhkuen takaisin työelämään ja kokevat arjen tällöin mieleisemmäksi. Onneksi ruuhkavuosien roadtripille löytyy monta reittivaihtoehtoa sekä eri ajotyylejä ja kaistoillakin voidaan edetä hieman eri tahdissa.

Joten sinä, siellä jossakin, joka keksit tämän käsitteen. Voisitko saapua keskuuteemme ja paljastaa meille, mitä kirjoittaisit sanakirjaan ruuhkavuosien kohdalle? Tarvitsemme (joidenkin mielestä) tyhjentävän selityksen – sen yhden oikean tavan ”elää”. Niin kuin kaikki elimme samalla tavalla teinivuodet. Sekä opiskeluvuodet. Ja ne sinkkuvuodet. Kaikki sillä yhdellä hyväksytyllä tyylillä. Vaihdevuodetkin on kivat sitten ystävien kanssa; voidaan, samanlaisten kuumien aaltojen tuskissa, muistella ruuhkavuosien parhaita paloja ja päivitellä kotiäidiksi aikoinaan jääneelle ystävälle kuinka hänen matkantekonsa oli aina niin helppoa.

Ella

Olen järjestyksestä nauttiva 31-vuotias äiti-ihminen joka joutuu ajoittain kaaoksen keskelle ja pelastuu sykkimällä. Vaimo, joka miettii päänsä puhki pienistäkin asioista, googlettaa ja lopulta ymmärtää kysyä viereltä. Perheen “pahis" joka rentoutuu parhaiten kotona lempisohvalla - pussaten puolisoaan ja kahta yhteistä lasta.