Lastenohjelmaopas – Mitä vanhemmankin kannattaa katsoa?

Lastenohjelmaopas – Mitä vanhemmankin kannattaa katsoa?
Kuva: Pixabay

Teksti: Tinja

Ollaanpa sitten aivan rehellisiä. Meillä on korona-aikaan katsottu välillä aika paljon telkkaria. Yle Areenan ja Ruutu plussan lastenohjelmavalikoima tuntuu hetkittäin pelastusrenkaalta, johon tartun kuin hukkuva oljenkorteen. Ilahduttaakseni teitä, päätin nyt listata omasta mielestäni parhaat lastenohjelmat. 

Lego Ninjago

Juoni: Legoista tehdyt kuusi nuorta ninjaa seikkailevat ja suojelevat kaupunkia nimeltä Ninjago city. 

Plussaa: Ehkä hiukan isommille lapsille suunnattu sarja, jossa yksi seikkailu kestää useita jaksoja. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja hauskoja, sillä ninjat vitsailevat, kettuilevat toisilleen ja ovat muutakin kuin voittamattomia sankareita. Ja siis elävät legot, mikä voisi olla hauskempaa! Juonenkäänteet koukuttavat yllättävän helposti ja itseäni vieläkin kaivelee, kun neloskausi jäi näkemättä (koska ruutu+ tilaus oli tauolla, why oh why!!). 

Miinusta: Vauhtia piisaa ja välillä juonenkäänteet voivat olla lapselle vaikeaselkoisia. Meidän tapauksessa joudun siis itse olemaan aika skarppina, ja valmiina selittämään asioita minininjalle selkeämpään muotoon. Skarppina on muutenkin hyvä olla, ettei sisältö mene liian jännäksi. Isoin miinus siitä että ninjat ovat menneet lapselle siinä määrin ihon alle, että lastenhuonetta tuskin erottaa ninjatemppelistä. Nimimerkillä: kuivasin lapseni Lego Ninjago -pyyhkeeseen ja peittelin Lego Ninjago -peiton alle… 

Myyrä

Juoni: Myyrä seikkailee ystäviensä kanssa itäblokki -henkisessä maailmassaan. 

Plussaa: Näin ysärilapsena nostalgia-arvo on merkittävä plussa. Myyrän seurassa ei tarvitse jännittää; tiedät että mitään pahaa ei tapahdu, etkä missaa yhtään repliikkiä, koska kukaan ei kommunikoi sanoilla. Täydellinen viihdyttäjä, sillä itse voi käydä vaikka vessassa eikä ole menettänyt mitään, eikä lapsi ole varmasti nähnyt ilman valvontaasi mitään, mitä ei kestäisi. 

Miinusta: Välillä kieltämättä riepoo, kun myyrä ei saa sanaa suustaan ja jekuttaa ihmisiä, jotka tekevät työtään. 

Blaze ja Monsterikoneet

Juoni: Fiksu monsteriauto kavereineen seikkailee ja ratkoo ongelmia fysiikan ja matematiikan avulla.

Plussaa: Tämä on ehkä opettavaisin katsomani lastenohjelma. En ole koskaan ollut häävi matematiikassa ja fysiikassa, mutta nämä pari vuotta Blaze monsterikoneen seurassa ovat lisänneet tietämystäni etenkin fysiikassa merkittävästi. Lapsi on oppinut numeroita, muotoja, laskemista ja vaikuttavan määrän uusia sanoja kuten ”paineilmapora” tai ”adheesio”. Kumpikin muuten uusia sanoja myös minulle. 

Miinusta: tunnusmusiikki on rasittava korvamato, joka jää tuntikausiksi soimaan päähän. Blaze on myös voittamaton, mikä on hiukan epärealistista. Kunnon monsterikone voisi välillä myös hävitä ja näyttää, että pettymykset ja häviäminenkin ovat osa elämää. 

Hei Taavi

Juoni: Sympaattinen iso koira pitää kavereilleen kerhoa, jossa keräillään merkkejä pulmia ratkomalla ja toisia auttamalla. 

Plussaa: Kätevät seitsemän minuutin jaksot ovat täydellistä materiaalia esimerkiksi tilanteissa, joissa takapenkillä meinataan nukahtaa väärällä hetkellä. Taavi kavereineen ehtii kerätä juuri sopivasti yhden merkin kauppamatkalla kotiin kuuden aikaan, ja yöunien kannalta vaaralliset iltatorkut on vältetty. Tällä koiralla on arvot kunnossa ja homma hanskassa; opettavaiset tarinat kivasti animoituna sopivat myös pikkusiskon silmille ja äidin aivot voivat lasittua seitsemäksi minuutiksi kerrallaan. Siinä ajassa ehtii muuten myös keittää pussin makaronia, tyhjentää pesukoneen tai nukkua silmät auki sohvalla. 

Miinusta: Missä viipyy kokopitkä ”Hei Taavi” -elokuva jota me kaikki odotamme?!

Tinja

Olen yhdistelmä iloista unohtelijaa, leikkisää hassuttelijaa ja stressipalloa. Supervoimani on arjen metatyö, jota toteutan elämässäni jossa olen äiti kahdelle pienelle lapselle ja vaimo yhdelle insinöörimiehelle. Ihmettelen vuodesta toiseen, mihin sukkien parit katoavat, miksi aamuisin tulee aina kiire ja miksi välillä on vaikea elää niin, kuin opettaa.