Teksti Jussi
Liitot päättyvät välillä eroon. Surullista toki, mutta ei mahda mitään. Ja vaikka kuinka haluaisi uskoa ja roikkua haavemaailmassa, niin välillä ero on myös hyvä juttu. Joskus jopa ainoa ja välttämätön ratkaisu. Silti ero on melkein aina raskas jollain tavalla molemmille osapuolille. Se vaatii sulattelemista ja asian käsittelyä. Varsinkin jos eroon liittyy myös lapsia, on syytä hengittää rauhassa ja tutkia omia tuntemuksia yhdessä ja erikseen. Lapsen ehdoilla, vanhempia unohtamatta.
Erotilanne, johon liittyy lapsi, on oma kokemukseni. Lapseni oli viisivuotias, kun muutimme erillemme. Hän ymmärsi asian ja itseasiassa oli innoissaan aluksi siitä, että hänelle tulee kaksi kotia. Pinnan alla kuitenkin kupli, mutta hyvällä, avoimella yhteispelillä selätimme suurimman osan vastaan tulleista haasteista. Molemmilla vanhemmilla oli kirkkaana mielessä lapsen etu, lapsen hyvä olo ja sopeutuminen isoon muutokseen. Siinä tilanteessa piilee kuitenkin vaara, että vanhempi unohtaa itsensä ja sitä kuoppaa kannattaa välttää.
Kun muistelen itse oman eroni aikaa, on hankala saada kiinni mistään yksittäisestä ajatuksesta tai tunteesta. Puhumattakaan ajankohdista. Tuntuu siltä, että päivät tai edes hetket eivät olleet veljiä keskenään. Ehkä se oli sitä kuuluisaa tunteiden vuoristorataa. Toisena hetkenä saatoin tuijottaa lapseni kuvaa kyynel silmässä ja miettiä, että mitähän hän nyt tekee. Toisena hetkenä taas olin vapautunut ollessani omassa hiljaisessa kuplassani. Rehellisesti sanottuna, en oikein tiennyt, miten päin olisi pitänyt missäkin tilanteessa olla. Ehkä siinä oli hetkittäistä maniaa ja depressiota mukana.
Olisin saattanut tarvita keskusteluapua oman ystäväpiirini ulkopuolelta, mutta en silloin sitä osannut edes kaivata. Suomalaisen miehen sisu ja ajatus ”Perkele, tästä mennään, vaikka miten sattuisi” saattoi hallita ajatusmaailmaani. Jos jälkiviisastaluun sortuu, on helppo miettiä toisin. Esimerkiksi Miessakit Ry:n Erosta elossa -ryhmätoiminta olisi voinut olla viisas ratkaisu, vaikka en sohvanpohjalla ollutkaan. Psykiatrinen sairaanhoitaja, Miessakit Ry:n erotyöntekijä Timo Tikka toivottaa jokaisen erotilanteessa olevan miehen tervetulleeksi toimintaan mukaan. Mieluummin liian pienellä, kuin liian isolla kynnyksellä. Koulutetut työntekijät tarjoavat kullanarvoista tukea ja uusia näkemyksiä Tikka valaisee. ”Kukaan kynnyksen yli astunut ei jää ilman apua” on toiminut Tikan ohjenuorana yli kymmenen vuoden ajan.
Miessakit Ry:n palkattu henkilökunta koostuu Tikan lisäksi koulutetuista ammattilaisista, joilla on vuosien kokemus erilaisissa kriisitilanteissa toimimisesta. Eroryhmän ohjaajina toimivat koulutetut ryhmänohjaajat ns. EEROt. Eroryhmät kokoontuvat kerran viikossa kymmenen kertaa. Vapaaehtoiset tukihenkilöt ns. EETUT ovat usein itse eroryhmän käyneitä ja auttavat tarvittaessa kolme kertaa kahdenkeskisissä tapaamisissa.
Miessakit Ry tarjoaa matalankynnyksen palvelua miehille moniin tilanteisiin. Tilanteen ei tarvitse olla suuri, kaiken päättävä kriisi. Ennaltaehkäisevä keskusteluapu ja vertaistuki saattavat laukaista tilanteen, ennen kuin sen kanssa päädytään tiiliseinään. Miessakit Ry pyrkii Tikan mukaan edistämään miesten hyvinvointia. Ei kenenkään kustannuksella, vaan tasa-arvon nimissä. Yhdistyksen toiminnassa ymmärretään, että hyvinvoiva mies mahdollistaa usein paremmin voivan perheen. Ja, jos mies putoaa, otetaan hänestä koppi. Jos hän ottaa yhteyttä ja antaa sillä siihen mahdollisuuden Tikka summaa. Miessakit Ry:n monipuoliseen, valtakunnalliseen toimintaan tutustut helposti osoitteessa www.miessakit.fi
