Korona vei kaverit ja kuvakirjanen toi ne takaisin

Korona vei kaverit ja kuvakirjanen toi ne takaisin

Teksti Nennivee

Tämä ifolorin sivuilta löytyvä pienen pieni kirjanen kokoaa meille tärkeimmät hetket ja ihmiset yhteen. Ja se, että saan kaiken tehtyä kännykällä madaltaa kynnystä tilata noin 15 cm.

Kun ihmiskontaktit ovat vedetty minimiin, on luonnollisesti hankala tavata ihmisiä livenä. Heh. Videopuheluista on tullut osa arkea ja tapamme tavata isovanhempia. Perheenä istumme sohvalle sovittuna aikana ja kilvan vilkutamme mummulle ja papalle sadan kilometrin päähän.

Jossain kohtaa puhelua pakka leviää. Yksi perheestämme kiipeää puolapuissa (usein toinen lapsista) ja toinen tekee mitä uskomattomampia akrobaattisia liikkeitä matolla. Uskon vakaasti monen jakavan tämän saman kokemuksen. Otsarypyt ilmestyvät ja aletaan lopettelemaan puhelua. ”Tulkaa sanomaan heipat!”. Jostain kuuluu ”MOIKKA!” ja jossain vilkutetaan ja lähetellään lentosuukkoja. Puhelu päättyy joko yhteyden pätkimiseen tai kakofoniaan.

Taklaten videopuheluihin paikka paikoin liittyvät haasteet, teetätin ensiavuksi lapsilleni hyllyyn kaksi kännykällä ottamaani valokuvaa viime kesältä. Kuvissa pääosassa on juuri aikaisemmin mainitsemani isovanhemmat, hellepäivän auringossa kimalteleva lampi, käärityt puntit, pellavapäiset auringon päivettämät ja veden kastelemat lapsoset ja hyvä mieli. Useita kertoja olen astellut lastenhuoneeseen pienten katsellessa näitä kuvia haikeudella. Hetkeen pysähtyy. Kesällä kaikki oli vielä helppoa ja saimme elää hetken, kuin mitään koronaa ei olisi ollutkaan.

Ne ajat ovat toistaiseksi takanapäin, mutta vahva usko tulevaan kesään vie läpi tämän pimeän mörkövaiheen! Miten saada myös lapset läpi tämän mörköilyn ja ”mä en kuule sua, pätkii” -arjen?

Idea lähti nimenomaan näistä kahdesta kännykällä otetusta valokuvasta viimekesältä. Lapsemme rakastavat niitä, joten miksipä en koostaisi laajemmastakin ystäväporukasta valokuvakirjasta heille selattavaksi. Aikaa suuren ja mahtavan teoksen sommitteluun ei ole, joten mitä vaivattomampi, sen parempi. Pidin tärkeänä myös sitä, että lopputuote mahtuu kooltaan pienten lasten käsiin ja ei repeä kättelyssä. Halusin myös tuotteen, jonka saa auki ilman, että keskisauma pitää rasahtavan rapean äänen ja vaatii kehonrakentajan voimat avata.

Ifolorin kuvakirjanen on nimenomaan kaikkea tätä. Se tuo pienten ihmisten ihmiset lähelle. Kuvakirjanen kokoaa hampaattomat ja hampaalliset hymyt yksiin kansiin. Se vie takaisin kesälomareissuille, pulkkamäkeen ja halauksiin. Kirjaa selatessa pappa on taas lasten luona kertomassa tarinaa mystisestä Näkistä, joka asuu järvessä. Se tuo vaarin leikkimään lasten kanssa liikennepuistoon ja poseeraamaan oman autonsa viereen, jota lapset leikkisästi kutsuvat mopoautoksi kokonsa vuoksi.

Kuvakirjanen tuo nenään pihasaunan tuoksun ja käsin pyöräkärryssä nautitun jäätelön tahmeuden. Se muistuttaa rohkeudesta hammaslääkärikäynnillä, kun silmäkulma on vielä pelosta kostea, mutta hymy on urhea. Se muistuttaa kaverisynttäreistä ja ensimmäisestä jalkapallopelistä.

Kuva: ifolor

Se pieni kirjanen lastenhuoneen hyllyllä kokoaa kaiken sen kauniin ja arvokkaan, jota muutoin haastava aika värittää pelolla ja epätietoisuudella.

Tästä kirjasta tulee meidän lempi iltasatu vielä pitkäksi aikaa.

Ruuhkavuodet toimitus