Löylyä lissää kiukaaseen!

Löylyä lissää kiukaaseen!
Kuva: Anne Nygård

Teksti: Nanna

Meidän perheessä saunotaan kerran viikossa. Minä voisin saunoa vaikka joka päivä, mutta mieheni on sitä mieltä, että sähkölämmitteisessä talossa se tulisi todella kalliiksi. Välillä saunomme kahdesti viikossa. Mieheni seuraa ahkerasti sähkönkulutusta ja muistaa silloin mainita, että nyt taas sähkölaskussa näkyi tuo ylimääräinen saunakerta.

Ennen vanhaan saunassa jopa synnytettiin.  Nykyään ei, ainakaan tietääkseni. Lapsuuteni saunassa jäin usein äidin kanssa kaksin löylyihin, kun muu perhe lähti vilvoittelemaan. Usein riitelimmekin tai kinasimme, mutta myös paransimme maailmaa. Meillä saunottiin kaksi kertaa viikossa: keskiviikkoisin ja lauantaisin.

Kun omat lapseni olivat pieniä, istuin alalauteilla vauva sylissäni. Lapset saivat jo varhain tulla alalauteille saunomaan. Välillä siinä tuli imetettyäkin ja joskus sain pissat päälleni. Toisinaan saunoimme yömyöhään mieheni kanssa lasten jo nukkuessa. Myöhäinen ajankohta johtui siitä, että juuri noina päivinä jompikumpi lapsista keksi, ettei halua nukahtaa. Lasten kasvaessa mukaan tuli erilaisia kylpyleluja. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että nuorempi vielä leikkii kylpyleluilla ja isompi pohtii, voiko vielä saunoa muun porukan kanssa yhtä aikaa.

Meillä lisätään löylyveteen saunatuoksuja. Terva, koivu, eukalyptus ja savusauna ovat meillä vuorollaan käytössä. Aikuisten vastuulle jää löylyn ja hajusteen annostelu. Savusauna tuo mieleen paistetun makkaran. Joskus kypsennämme kiukaan jälkilämmössä folion alla makkaraa. Joulun lähestyessä tuon saunaan ja kylpyhuoneeseen kynttilöitä ja saunomme kynttilän valossa. Siinä on oma hohtonsa ja viehätyksensä.

Saunatauolla pitää käydä totta kai. Ja saunajuomaa pitää olla. Lapsille on pillimehua, isommalle joskus limpsaa. Aikuiset juovat milloin mitäkin. En kestä märkiä jalanjälkiä laminaatilla. Sen vuoksi on kirjoittamaton sääntö, että ennen saunaan menoa pitää ehdottomasti tuoda aamutossut kylpyhuoneen välittömään läheisyyteen.  Yksi pahimmista synneistä on mielestäni aamutossujen unohtaminen. Märin jaloin tassuttelu on jotain, mikä saa minut kiihtymään nollasta sataan. Tämän on muu perhe jo oppinut.

Tiedättekö sen tunteen, kun istut ihanan lämpimässä saunassa? Heität kiukaalle vettä ja odotat, että kuumuus iskee iholle. Eikö juuri silloin joku lapsista avaa saunan oven. Pitkään toivottu lämpö karkaa kylpyhuoneen puolelle. Taas keskustellaan, että kesken löylyn ovea ei saa avata. Lapsi poistuu kylpyhuoneen puolelle ja totta kai lättää kämmenen keskelle lasiovea. “Muistahan seuraavalla kerralla ottaa kiinni kahvasta, ettei tule jälkiä oveen”, muistutan.

Yritetään uudelleen, löylyä lisää. Ovi aukeaa taas ja toivottu kuumuus menee harakoille. Lapsi tuo juotavaksi kylpyhuoneessa “keittämäänsä” kahvia. Hän haluaa kaataa minulle koko pannullisen. Ikävä kyllä hän on vääntänyt vesihanan jääkylmälle. Päähäni kaadettu jääkylmä vesi saa minut ärähtämään.

Loppusauna menee siihen, että huutelen lapsille hiustenpesuohjeita. “Hiero sitä shampoota myös hiuksiin! Varo, ettet liukastu. Nyt riittää jo!” Riittäähän se, nimittäin lämmin vesi. Tosin samana päivänä on tietysti  siivottu tavallista enemmän ja tiskattukin monta kertaa. Lämmin vesi loppuu juuri sillä hetkellä, kun alan huuhdella hoitoainetta päästäni. Onneksi vedenkeitin lämpiää suhteellisen nopeasti. Jospa ensi kerralla muistetaan sitten laittaa lämminvesivaraaja ajoissa lämmittämään vettä myös päiväsaikaan.

Kun muu perhe on lähtenyt, makaan vielä lauteilla. Kuulen saunaan asti lasten kinastelun ja mieheni komentelun. Lopulta äänet hiljenevät ja kuulen vain musiikkia. Saunailtoina meillä kuunnellaan usein musiikkia. Vaivun hetkeksi ajatuksiini ja kun lopulta pääsen ulos saunasta, olen kuin keitetty rapu. Mutta olen taas saunan lämmössä saanut koottua ajatuksiani ja tunnen oloni virkistyneeksi. “Olipas taas kiva saunoa”, totean.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä artikkeli:

Loppuelämä tyhjän pefletin vierellä – Ylitsepääsemätön kulttuuriero

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.