Neljäsosa suomalaista pojista ja tytöistä viidesosa on ylipainoisia. Ongelmaan pystyttäisiin puuttumaan kouluterveydenhuollon tiiviimmällä ja oikea-aikaisella yhteistyöllä perheiden kanssa, jottei ylipaino kehittyisi lihavuudeksi. Aihetta on tutkittu Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa.
Terveystarkastukset ja lihavuuden ennaltaehkäisy ovat tärkeä osa kouluterveydenhuollon toimintaa. Lapset käyvät kouluterveydenhoitajalla vuosittain ja useimmat koululääkärillä 1. ja 5. luokan laajassa terveystarkastuksessa. Kouluterveydenhuollossa onkin hyvät edellytykset havaita lapsen ylipaino ja siihen liittyviä tekijöitä ala-asteen aikana.
Lasten lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toteutumisesta kouluterveydenhuollossa ei ole tiedetty paljoa. Väitöstutkimuksessaan LL Paula Häkkänen on tutkinut lasten lihavuuden kehittymistä hoidon toteutumista ala-asteen aikana.
Tutkimuksessa todettiin, että sekä kouluterveydenhoitajat että -lääkärit havaitsivat ylipainon ja lihavuuden hyvin. Hoito oli kuitenkin enemmän tilanteen seurantaa kuin konkreettisia hoitosuunnitelmia. Eniten hoitoa saivat lapset, jotka olivat kouluiässä jo selkeästi ylipainoisia tai lihavia. Painoltaan jatkuvassa nousevassa kehityksessä oleviin lapsiin kiinnitettiin kouluterveydenhuollossa vähemmän huomiota.
– On tärkeää tunnistaa lapset, joilla on suurin riski kehittää lihavuus ja joilla lihavuus todennäköisimmin jatkuisi aikuisikään. Näin tuki ja hoito voidaan kohdistaa riittävän ajoissa – jo ennen varsinaista lihavuutta – niihin, joiden paino alkaa kehittyä epäsuotuisasti, Häkkänen sanoo.
Tutkimuksen mukaan lihavuuden hoitamiseksi tarvitaan myös kokonaisvaltaisempia hoitosuunnitelmia.
– Perhettä tavattaessa voitaisiin luontevasti palata yhteistyössä vanhempien kanssa huolella tehtyyn aikaisempaan suunnitelmaan. Tällöin lihavuuden puheeksi otto aina alusta ja yhä uudelleen voitaisiin välttää, Häkkänen perustelee.
Lapset tarvitsevat yksilöllisempää tukea lihavuuden hoidossa
Tutkimus osoitti, että lasten lihavuus alkaa aikaisin ja on usein pysyvää. Lihavuutta oli enemmän lapsilla, joita kiusattiin koulussa, joilla oli oppimisen haasteita tai joiden perhe oli kohdannut kriisejä. Ylipainon kehittyminen lihavuudeksi oli tytöillä yhteydessä yksinhuoltajuuteen ja eroperheeseen sekä pojilla kiusatuksi tulemiseen ja perheen kriiseihin.
Vaikka yhteistyö perheiden kanssa on kouluterveydenhuollon perustyötä, olivat ala-asteikäiset lapset yksin ylipainoon liittyvillä käynneillä terveydenhoitajan luona lähes aina ja puolessa lääkärin vastaanotoista.
– Ylipainon kehityskulut ja lasten ja perheiden tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Terveystarkastukset mahdollistavat hyvin yhteistyön perheiden kanssa. Tulosteni mukaan tätä yhteistyötä kannattaa kehittää, Häkkänen kannustaa.
Häkkäsen mukaan on samalla tarpeen pohtia, miten rajalliset terveydenhuollon voimavarat voidaan järkevästi kohdentaa.
– Esimerkiksi viidennen luokan laajan terveystarkastuksen yksilöllisempi ajoitus voisi olla hyödyllistä, Häkkänen ehdottaa.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Aiheesta tiedotti: Helsingin yliopisto
