Lapset kasvavat kohisten ja vaatetta jää pieneksi niin kovaa tahtia, ettei uusia meinaa ehtiä ostamaan. Mihin tunkisi ne kaikki pieneksi jääneet? Facebookissahan on käteviä myyntiryhmiä, mutta mieti tarkkaan jaksatko lähteä prosessiin!
”Myydään hyväkuntoinen mekko kokoa 92/98. Käytetty, mutta tahraton ja siisti. Meillä ei ole lemmikkejä, eikä pestä hajustetuilla pesuainella. Hintapyyntö 10e sisältäen mahdolliset postikulut.”
Av! Yv! Kv! Av, kysyn mieheltä! Saisinko kai-kai mitan ja kuvan kuunvalossa, niin että kirjoitat mekon päälle lapun, missä lukee nimesi, osoitteesi ja kuppikokosi? Myytkö 3e sisältäen postikulut? Kulkeutuuko paikkaan sejase? Voitko tuoda tän paikkaan sejase? Yleensä paikka mihin pitäisi (ilman korvausta!) kuskata on vähintään 20km päässä. Käykö maksu kolmen viikon päästä? Jono. Epätoivojono.
Kun olet auliisti vastannut kaikkien moninaisiin kysymyksiin, kuvannut mekon edestä, takaa ja marsun vieressä, alkaa jonon läpikäyminen. Ensimmäinen varaaja tekee oharit. Siirryt seuraavaan jonottajaan, joka ei vastaa. Tässä vaiheessa on kulunut jo kokonainen päivä, koska kirppiksen säännöt käskevät odottaa vastausta 12h. Seuraavat 3 jonottajaa eivät enää tarvitsekaan mekkoa. Tässä vaiheessa jonossa toisena ollut ilmoittautuu, että miksi olen tarjonnut mekkoa eteenpäin, koska hänellä oli mekkoon alustava varaus. Setvit asian kyseisen jonottajan ja ylläpidon kanssa.
Siirryt jonossa eteenpäin viimeisen varaajan kohdalle ja jos tähdet ovat oikeassa asennossa, saatat saada mekon myytyä. Muistuttelet kuitenkin ostajaa useampaan kertaan maksusta, jota ei näy eikä kuulu. Lopulta saatuasi maksun ja vietyäsi mekon postiin (olet tietty kuvannut videon, missä tiputat kuoren postiluukkuun) mietit tosissasi, ettet enää ikinä myy koltun kolttua nettikirpparilla. Prosessiin meni viikko ja puntaroit todella, oliko näkemäsi vaiva saamasi muutaman euron arvoinen. Helpommalla pääsisi, kun viskaisi vaatteen roskiin, mutta kuka nyt niin tekisi?
Facebookissa on muutamia erityylisiä myyntiryhmiä. Niitä, joissa saat myydä vaatteita sukupuoleen tai vaatteen merkkiin katsomatta. Sitten on niitä, jotka on jaoteltu brändilistan tai sukupuolen mukaan. Ylläpito saattaa mielivaltaisesti poistaa myynti-ilmoituksesi mekosta, koska se ”ei ollut ryhmän tyylinen”. Kirpparit pitävät sisällään muitakin mitä kummallisempia sääntöjä. Erään kirpparin säännöissä pitää erikseen mainita, jos myyntikuvat on otettu puhelimella.
Toisella kirpparilla myyntikuviksi kelpaavat vain luonnonvalossa otetut kuvat silitetyistä vaatteista. Ja jos et asettele myyntikuvaasi puuvillanoksaa tai muuta myyntiä edustavaa rehua, et luultavasti saa vaatteita myytyä. Toisella kirpparilla kukaan ei pysy kärryillä säännöistä ja ylläpitäjällä on kihahtanut pissi niin korkealle hattuun, että Hitlerkin jää kakkoseksi. Neljännellä kirpputorilla on jatkuva ”villis” eli ei sääntöjä. Tee mitä lystäät, myy vaikka naapurin mummo ja valuutaksi kelpaa kahvipaketti.
Lastenvaatteissa piilee myös kova bisnes. Vanhemmat ostavat lapsilleen merkkivaatteita silmät kiiluen, ja myyvät niitä joskus jopa voitolla eteenpäin, jos kuosi on oikein haluttu, tai kun joku on jäänyt ilman haluamaansa The vaaleanpunaisen sävyä kevään pipodropissa. Kukapa ei olisi törmännyt Mini Rodinin pandahaalariin tai Kaikon bambeihin, tai tutkaillut Gugguun neljäätoista eri vaaleanpunaisen sävyä.
No koitapa sitten myydä tämmöistä merkkivaatetta. Varaudu vielä suurempaan kysymystulvaan, koska sinun pitää osata vastata sävyn tarkka nimi, mistä dropista ko. vaate on, onko vaate mahdollisesti uutta vai vanhaa mallistoa (koska kankaan elastaaniprosentti on muuttunut välissä) ja mitat ihan joka suunnasta. Jos selviät näistä kysymyksistä, kaupat sujuvat mukavasti ja joustavasti, et siltikään ole vielä selvillä vesillä.
Myyjä saattaa laittaa takaisin viestiä, jossa vaatii kauppojen purkua. Et ole huomannut nuppineulanpään kokoista pienenpientä pistetahraa vaatteen sisäsaumassa. Suostut purkamaan kaupat, palauttamaan rahat ja ottamaan mekon takaisin, koska pian sinusta muuten tehdään keskustelu ryhmään, jossa sinut leimataan huijariksi.
Meillä käytetään iloisesti sekaisin markettivaatteita, merkkivaatteita ja kaikkea niiden väliltä ja nautin itsekin kirppareilta ostamisesta ja myymisestä, se vain on ihan oma tieteen lajinsa. Joka kerta, kun lapsiltamme jää vaatteita pieneksi, pyrin myymään ne eteenpäin tai antamaan kavereiden lapsille. Edellisestä myyntishowsta on aina kulunut selvästi tarpeeksi kauan aikaa, koska olen unohtanut minkälainen savotta niiden myyminen on. Ja joka kerta, kun paketoin rystyset valkoisena paketteja iltamyöhään, kiroan koko touhun alimpaan helvettiin vannoen, etten kyllä lähde tähän enää ikinä. Kunnes taas lähden.
