Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 7: ”Ahdistun kun asetat minut jalustalle”

Kirjeitä anopille -juttusarjassa miniät ja vävypojat kertovat suhteestaan omaan anoppiinsa.

Rakas anoppini,

Ymmärrän että olen sinulle hirvittävän tärkeä ja rakas. Olenhan saattanut maailmaan ainoat lapsenlapsesi ja tehnyt pojastasi onnellisen ukkomiehen. Olen kiitollinen, että haluat osoittaa minulle välittämistä ja rakkauttasi kaikin mahdollisin keinoin.

Mutta.

Minua ahdistaa se, että kehut jatkuvasti ulkonäköäni ja vaatteitani. Totuushan on, että kuljen suurimmaksi osaksi verkkareissa ja tukka harjaamatta. En ole tottunut tällaiseen, koska ei minun ulkoisia ominaisuuksiani juuri koskaan lapsena kehuttu.

Minua usein hämmentää myös se, että kehut vuolain ylistyssanoin lähes kaikkea mitä teen. Laitan lapsille voileivän päälle pari paprikarinkulaa – ooh, onpas kauniisti leivät laitettu! Pesen illalla lasten hampaat – sinä se huolehdit lapsistasi niin hyvin! Eiköhän tämä ole ihan sitä perushoivaa vaan…? vastaan hämmentyneenä.

Tietysti pitäisi olla iloinen, etten ikinä saa sinulta minkäänlaista kritiikkiä tai ”hyviä” neuvoja. Mutta jotenkin minusta tuntuu, kuin olisit nostanut minut korkealle jalustalle. Tämä saa minut ahdistumaan, koska itse tiedän, että olen vain tavallinen ihminen, joka tekee myös virheitä, väsyy, huutaakin lapsilleen, epäonnistuu ja kiukuttelee – tietäisitpä vaan.

Tai ehkä yrität olla minulle mahdollisimman mukava ja miellyttävä? Kiitos siitä, mutta en minä ole eroamassa miehestäni, vaikka verkkareitani ja tekemiäni paprikaleipiä ei enää ihasteltaisi.

Sinäkin olet minulle hirvittävän tärkeä ja rakas. Olethan aina tullut apuun, kun olemme sitä sinulta pyytäneet. Jaksat olla lapsillemme läsnä ja leikkiä mitä vaan he ikinä pyytävät. Osoitat heille rakkauttasi sanoilla ja teoilla. Emme ole kaikista kasvatusasioista selvästikään samalla linjalla, mutta minä en halua puuttua niihin tai määräillä sinua, koska tiedän, että kaikella tarkoitat vain hyvää.

Varmasti tarkoitat vain hyvää… 

…kun ensin annat lapsiemme syödä sokerisia herkkuja ja tunnin päästä ruokapöydässä ihmettelet isoon ääneen, miksei ruoka heille maistu.

…kun laitat lapset istumaan ruudun ääreen ennen iltapuuhia, jotta he rauhoittuisivat, ja sitten ihmettelet kun ruutujen sammuttamisen jälkeen meno onkin entistä rauhattomampaa, jopa kiukuttelua.

…kun lapsien nukahdettua kysyt meiltä, pitäisikö meidän viedä toinen pahimmassa tahtoiässä oleva lapsemme psykologin juttusille, koska hän ei tottele vanhempiaan ja ilmiselvästi kiukutteleekin liikaa.

Tiedän, että vilpittömästi tarkoitat vain hyvää.

Ruuhkavuodet julkaisee Kirjeitä anopille -juttusarjaa kevään 2021 aikana.

Ei vielä kommentteja

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.

    Array
(
    [0] => thumbnail
    [1] => medium
    [2] => medium_large
    [3] => large
    [4] => 1536x1536
    [5] => 2048x2048
    [6] => vp_sm
    [7] => vp_md
    [8] => vp_lg
    [9] => vp_xl
    [10] => vp_sm_popup
    [11] => vp_md_popup
    [12] => vp_xl_popup
)