Teksti Pikku Myytinmurtaja
Onko sun lapsella joku unikaveri? Tähän kysymykseen vastasin ei, kunnes sain tyttären. Vaikka olin jo synnytysosastolla tunkenut molemmille kärryyn uniriepua a’la Disney kesti pari vuotta, että unikaveri sai olla kuka tahansa, eikä väliä vaikkei sitä ollut ollenkaan. Pojalleni sillä oli merkitystä vielä vähemmän, kunnes…
Kunnes 2020 vuoden alussa tyttäreni rakastui nukkevauvaansa eli vauveliin. Hän on saanut myös isoveljensä näkemään nämä leikkivauvat sekä muut ”kaverit” eri silmin. Vauveli on muunmuassa tipahtanut vessanpönttöön kun on käynyt pissalla ja hän on useita kertoja istunut kanssamme ruokapöydässä. Myös vauvelin synttäreitä vietetään jopa useita kertoja päivässä.
Vauveli on perinteinen pikkunukke muumioidulla torsolla. Sillä on myös kaksonen. Aikuisesta ne ovat riipivän peloittavan näköisiä, lasittuneine katseineen, eikä kukaan muu erota näitä kahta nukkea toisistaan, paitsi lapset. Tytär on nyt noin vuoden roudannut vauvelia kaikkialle, nukkuu vauva kainalossa ja pusuttelee sitä unissaankin. Hetken jo totuin niihin, kunnes tyttären vauveli alkoi näyttämään Nacci Tranbergiltä, joka on Ahtisaaren tapaan käynyt valtiovierailulla Ruotsissa. Tytärtä nämä muutokset ja pipit ei haittaa vaan vauveli on yhtä rakas.
Jouluna tyttäreni sai lahjaksi toivomansa pupun, Betsyn. Se on ihana pehmoinen, söpö ja pomppivainen niinkuin luvattiinkin. Se oli jopa niin ihana, että iltahammaspesulle mennessä tyttäreni nappasi Betsyn kainaloonsa ja jätti vauvansa heitteille. Kun kysyin, että meinaatko nyt oikeasti hylätä rakkaan vauvasi tämän uuden pupun myötä, hän sanoi vaan joo, se voi jäädä sun kanssa. Järkytyin. Voiko joku ihminen hylätä noin vain vanhan rakkaansa uuden edessä? Tähänkö tämä vaihe päättyi? Tällä tavallako jotkut lähtevät avioliitostakin?! Mieheni hyrisi tyytyväisyyttään, että nyt tyttö vieroittuu siitä karmeasta nukesta.
Kunnes tuli sitten oikeasti nukkumaanmenoaika. Kylläpä tuli ikävä vanhaa rakasta ja tutuksi tullutta kaveria. ”Sinä saat äiti olla Betsyn kanssa niin vauveli lähtee kanssani nukkumaan.”
Kyllä äitikin oli taas onnellinen sekä helpottunut, pupu kainalossani. Tyttäreni ei olekaan niin tunteeton hylkääjä kuin jo hetken kerkesin luulla.
Mieheni ei ollut tässä vaiheessa enää mitenkään kiinnostunut nukesta vieroittamisesta, sai joululahjaksi uuden paistinpannun, jonka voi laittaa uuniinkin. Kuulostaa hyväilevän sitä edelleen keittiössä.
