Sinulle, joka myös valvot tänä yönä

Sinulle, joka myös valvot tänä yönä
Kuva: Sander Dewerte

Tämä teksti on juuri sinulle. Sinulle, joka valvot hyssyttäen, imettäen, silitellen tai ehkä odottaen, milloin sinua taas tarvitaan. Sinä et ole yksin.

Iltapalalla ajatus yöstä alkaa jo ahdistaa valmiiksi, koska tiedät, että et saa nukkua. Painat pään tyynyyn ja pinnasängystä kuuluu ähinää. Älä herää, älä herää, älä herää. Torkut, heräät, nukut hetken.

Lapsi itkee. Katsot kelloa ja toivot että se olisi liikkunut eteenpäin. Jos vaikka tunnin? Ei, laitoit pään tyynyyn 2:30, nyt se on 2:47. Voi perse. Olispa jo aamu. Yöllä itku on niin paljon raastavampaa, se tunkeutuu selkäytimeen ja kaikuu seinissä. Tekee mieli laittaa kädet korville. Välillä laitatkin. Päivällä itkua on helpompi kestää.

“Voitko nyt jo olla hiljaa!” tiuskaiset. Harmi ja pettymys valtaavat heti ja kyyneleet alkavat valua. Eihän tuo pieni ihminen tuota kiusallaan tee. Rauhoittelet lasta ja aloitat taas kerran selvityksen. Hakukenttään ilmestyy tutut neljä sanaa: “miksi lapsi ei nuku?”. Teet sotasuunnitelmaa. Huomenna kokeillaan laittaa nukkumaan aiemmin, myöhemmin, lämpimämpään, viileämpään. Joko se lääkäri pitäisi varata, olisiko refluksia? Vatsavaivoja? Hampaat?

Kun kerrot että olet väsynyt, joku kertoo aina heräilleensä ainakin tuplasti sen mitä sinä: “Voi kun saisi nukkua noinkin paljon!”. Joku lapseton toteaa että tuo on itseaiheutettua, sinä niitä lapsia halusit. Ärsyttää. Enkö saa olla väsynyt? Milloin saan olla väsynyt?

Sinulle joka myös valvot, huolimatta siitä paljonko valvot haluan sanoa: vaikka joku jossain nukkuu aina huonommin, se ei tarkoita ettet sinä voisi olla väsynyt. Uupunut, aivan poikki. Sinä saat olla, ja saat sanoa sen ääneen. Tämä ei ole kilpailu, vaan kaikilla meillä on sama tavoite: pitää lapset elossa ja itsemme järjissään.

Vaikka nyt tuntuu epätoivoiselta, tulee vielä se yö kun kello onkin jo 3:30, 4:30 tai ehkä jopa kuusi. Ja sitä odotellessa: sano että väsyttää. Hae apua, tarvittaessa vaadi sitä. Aina ei ole pakko kuulua ihan hyvää. Hyväksy että saa ärsyttää, eikä se tarkoita ettet rakastaisi lapsiasi. Jos ärähdit lapselle, anna itsellesi anteeksi, mitään vakavaa ei tapahtunut. Hyväksy, että nyt tuntuu tältä ja se on ok, itsensä soimaaminen omista tunteista ei hyödytä ketään.

Sinulle, joka valvot haluan vielä jakaa monta vuotta valvoneen ystäväni sanat, jotka hän minulle sanoi kun kerroin olevani väsynyt heräilyyn:

“Se on tosi raskasta. Vähän väliä herättelyä käytetään kidutusmenetelmänä ja nyt se “kiduttaja” on vielä se kaikista rakkain. Valittaa saa, ja sen ääneen sanominenkin jo usein auttaa. Se helpottaa. Ja jos tämä ajatus sua auttaa niin muista että joku toinenkin valvoo, et ole yksin.”

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkeit:

Avoin kirje kaikille pikkulasten vanhemmille – 55 syytä, miksi lapsesi ei nuku yöllä

Puuro lusikalla seinään ja muita taitoja, joita opin kaksivuotiailta lapsiltani observoidessani heitä päivän ajan

Veera

Veera

Olen oululainen monikkoäiti, varhaiskasvatuksen opettaja, krooninen innostuja ja oman elämäni projektipäällikkö. Harrastan haaveilua, tanssia ja listojen kirjoittamista. Lisäksi tykkään leipoa, virkata ja katsoa samoja sarjoja uudestaan ja uudestaan.