Pakollinen avioliittokurssi – Avioliiton pelastus

Pakollinen avioliittokurssi – Avioliiton pelastus
Kuva: Sandy Millar

Teksti Anna-Leena

Menimme mieheni kanssa naimisiin kesällä 2017 vuosien seurustelun jälkeen. Olin valmistautunut toimittamaan kirkolle ja rekisteriin vaikka minkä sortin paperia ja käännöstä, mutta yksi yllättävistä asioista “To Do” listalla oli pakollinen avioliittokurssi, joka Espanjassa vaaditaan ennen kirkollisia häitä.

Mitä kuuluu?

Jännitin kurssia paljon, koska olin kurssille osallistuessamme näkyvästi raskaana ja epäilin sen katolilaisessa seurakunnassa herättävän monenlaisia mielipiteitä. Suurin osa pariskunnista oli nuoria, kaikki muut lapsettomia ja osa ei vanhaan Espanjalaiseen tyyliin ollut edes asunut vielä
yhdessä. Noh, me oltiin asuttu ja oltu yhdessä, se näkyi vatsani koossa.

Kurssi kesti muutaman tunnin päivässä, yhteensä kolmena iltana ja voi apua miten ihanaa siellä oli! Tällainen pakollinen kurssi pitäisi järjestää, ei vain ennen häitä, vaan ehdottomasti kerran vuodessa. Kuinka moni pari (vielä ensi huumaankin jälkeen) istuu iltaisin sohvalle, katsoo
toisiaan silmiin ja kysyy “Mitä sinulle kuuluu?”. Tai no ehkä kysytäänkin, mutta kuunnellaanko me oikeasti, mitä se toinen vastaa? Vai kysytäänkö “mitä kuuluu?” ja kun toinen alkaa kertomaan päivästään korkeintaan nyökkäillään, mutta samalla mietitään vieläkö sitä sunnuntaina
tehtyä makaroonilaatikkoa vois huomenna lämmittää ja onkohan jääkaapissa maitoa. Miten usein me pysähdytään oikeasti ja ajatuksen kanssa kuuntelemaan?

Toinen tärkeä asia mikä jäi mieleen, oli se, miten me ihmiset monesti keskustellaan:
-Kauhee päivä töissä. Oon ihan poikki!
-Mullakin ihan hirvee päivä. Lapset vaan riehunu koko päivän ja en oo kerennyt edes hampaita harjaamaan.
-Mulla on kauheesti hommia töissä.
-…Ja pesin 4 koneellista pyykkiä.

Siis olevinaan keskustellaan, mutta ei kummiskaan keskustella. Ei kysytä, mikä siellä töissä oli niin kauheeta tai miks kotona oli menny niin huonosti? Ei kiinnostuta toisen asioista, vaan ladellaan omaa väsymystä toisen väsymyksen päälle. Tärkeintä on tietysti olla se väsyneempi.

Naimisissa tuntemattoman kanssa

Ehkä vaikein juttu liittyi kuitenkin siihen, miten lapset monesti ihan huomaamatta erottavat vanhempia toisistaan. Keskitytään niin täysillä siihen vanhemmuuteen, että unohdetaan se, mihin siinä toisessa ihastuttiin. Unohdetaan se, miten alussa kihelmöi vatsassa, kun toiselta
tuli viesti. Intohimoiset suudelmat vaihtuu torjuviin “älä pussaa, mä en oo vielä kerenny pesemään hampaita” -kieltoihin.

Ja sitten kun vuosien päästä lapset lähtee kotoa ja ollaankin taas vaan ihan kaksin huomataan, että toinen onkin ihan ventovieras. Toisen huomioiminen ei tarkoita aina sitä, että on päästävä viikonlopuksi kahdestaan jonnekin pakoon arkea. Huomioiminen voi olla vaikka sitä, että sanoo toiselle, että “Vitsit sä näytät hyvälle tänään.”

Kotiläksyt

  • Kysy “Mitä kuuluu” ja keskity kuuntelemaan
  • Mieti mihin puolisossasi ihastuit
  • Kerro, että rakastat ja miksi
  • Tarraa puolisoasi takapuolesta tai sen sekunnin kestävän pusun sijaan suutele intohimoisesti Hollywood-tyyliin

“Kiitos rakas, että joka ikinen aamu herätessäni olet keittänyt minulle kahvit. Kiitos, että teet niin paljon töitä, että minä voin keskittyä opintoihini. Kiitos, että jaksat rakastaa minua myös sillon, kun se ei ole helppoa.

Anna-Leena

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.