Nainen ole hiljaa ja anna miehenkin opetella tuntemaan lapsensa. Jatkuva ohjaaminen ja neuvominen ajaa isät vain nurkkaan. Isät ehkä sotkevat, mutta pitävät lapset hengissä.
Olen itsekin äiti ja syyllistynyt isän jatkuvaan neuvomiseen vauva-aikana. Jos joku olisi tuolloin huomauttanut minulle kyseisestä asiasta, niin olisi hän mahdollisesti saanut naamalleen märästä liivinsuojuksesta. Minähän se päivät pitkät lapseni kanssa kotona olin, joten oli itsestäänselvyys, että lapsi oli minulle tutumpi.
Miksi äidin on niin vaikea olla hiljaa?
Äidit luovat mahdollisesti suhdettaan lapseen jo raskausaikana. Isällä tämän suhteen muodostuminen alkaa vasta siitä, kun pienet sormet kietoutuvat hänen sormensa ympärille. Jokaisen lapsen suhde vanhempaan on uniikki.
Kotona olevat äidit opettelevat tuntemaan lastaan hieman nopeammalla tahdilla, mitä työssä käyvät isät. Äidit oppivat jopa tuntemaan itkujen eri tarkoitukset: nälkä, kiukku, syliin, kakka ja kunhan vaan huudan huvikseni -itku.
Kun lapsi huutaa, pieraisee tai heilauttaa kättään, niin äiti kyllä tietää, mitä tuleman pitää ja ottaa oikeuden neuvoa tietämätöntä isää.
Mitä jatkuva neuvominen saa aikaan?
Äidithän eivät siedä yhtään, jos muut alkavat neuvomaan heitä oman lapsensa suhteen. Äidit ottavat neuvomisen itseensä ja loukkaantuvat niin syvästi, että muistavat sen vielä tuonpuoleisessakin. Asiaa muuttaa kyllä hieman se, jos äiti on itse kysynyt neuvoa tai apua, mutta mahdollisesti kääntää asian kuitenkin niin, että oma tapa on paras tapa.
Jos äidit eivät itse siedä neuvomista niin miksi he luulevat puolisonsa sietävän? Jatkuva neuvominen ja kädestä pitäen ohjaaminen aiheuttaa vain sen, että isä kokee olevansa huono kaikessa. Mahdollisesti tämä vaikuttaa myös hänen itsetuntoonsa ja isyyteensä. Ainut mitä isät voivat tehdä on astua syrjään ja antaa ammattilaisen hoitaa hommat.
Isän jatkuva syrjäyttäminen vaikuttaa myös isän ja lapsen suhteeseen. Suhde ei muodostu vain sillä, että isä saa hoitaa pulloruokinnat ja kakka vaipan vaihdot jos osaa. Vaan hän tarvitsee aikaa opetella ja tutustua lapseensa omaan tahtiin.
Virheet ovat erinomainen keino oppia
Ei ole olemassakaan äitiä, joka tuntisi lapsensa heti ensi rääkäisyltä tietäen, mitä lapsi haluaa. Myös äidit ovat joutuneet oppimaan asioita kantapään kautta virheitä tehden, joten miksi he eivät suo sitä mahdollisuutta myös isälle.
Mahdollisesti pelko takaravoissa siitä, että isät toistavat samoja virheitä kuin mitä äidit itse ovat aikaisemmin tehneet? Mahdollisesti pelko siitä, että isä joutuvat toistamaan asiat alusta alkaen epäonnistuen ensimmäisellä kerralla? Vai luulevatko äidit, etteivät isät oikeasti pärjää ilman heidän neuvojaan ja ohjeitaan?
Ei sillä ole merkitystä, kuinka monta kertaa vaipan joutuu laittamaan ennen kuin se menee oikein päin tai millä rytmillä lasta tulee heiluttaa, että se rauhoittuisi. Tärkeintä on tehdä ja todeta, ettei tämä toimi ja vaihtaa taktiikkaa.
Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tutustua lapseen
Vanhemmuudessa ei ole tietäjää eikä taitajaa, sillä kumpikin tekee asiat omalla tavallaan lopputuloksen ollessa silti sama. Totuttu tapa ei siis ole aina se ainut oikea tapa. Asiaa tulisi mieluummin ajatella rikkautena, että vanhemmat voivat tarpeen tullen oppia toisiltaan. Nimittäin se mitä lapsiin tulee, niin on aina hyvä olla yksi jos toinenkin keino takataskussa varmuuden vuoksi.
Äidit ovatkin monesti huomanneet kauppa reissulta palatessaan, että koti on pommin jäljiltä, mutta lapset ovat hengissä. Eikä hän ollut jättänyt edes kirjallisia ohjeita isälle.
Paras neuvo onkin arvon äidit, että älkää menkö väliin, ellei lapsenne henki ole uhattuna tai vaarassa. Antakaa isien olla isiä ja tehdä virheitä, koska se on ainut keino oppimiseen ja suhteen luomiseen. Kun opit olemaan hiljaa huomaat nopeasti, että omakin elämäsi helpottuu.
Ei vielä kommentteja