Tervemenoa! Lapsi päiväkotiin ilman syyllisyyttä

Tervemenoa! Lapsi päiväkotiin ilman syyllisyyttä
Kuva: Tanaphong Toochinda

Teksti Miia

Pienen lapsen päivähoidon aloitus herättää tunteita puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä lapsen paikka on mahdollisimman pitkään kotona, mutta tarvitseeko hoitoonviennistä kokea syyllisyyttä?

Nuorempi tyttäreni täyttää pian 11 kuukautta. Juhlan kunniaksi kuskaan hänet viimein helmikuun ensimmäisen päivän aamuna päiväkotiin isosiskonsa kanssa, ja poistun tanssahdellen kohti kotia useiksi ihaniksi hiljaisuuden täyttämiksi tunneiksi, ilman pienintäkään syyllisyyden häivää.

Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmää usein ihmettelyyn ja syyllistämiseen silloin kun puhe on pienten lasten laittamisesta päiväkotiin. Usein nämä ihmettelijät kysyvät, eikö olisi mahdollista olla vielä hetki kotona, sillä pienten paikka on vanhempien, ei vieraiden hoitajien, kanssa?

No joskus nyt vain ei ole. Joidenkin on pakko mennä töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä, sillä 300 euron korvaus lapsen kotona hoitamisesta ei riitä edes asumiskustannuksiin, saati kaapin täyttämiseen ruokatarvikkeilla. Lienee siis järkevämpää kuskata lapsi toisten vahdittavaksi kuin nähdä kotona yhdessä nälkää, eikö vain?

Mikäli heti vanhempainvapaan päätyttyä työelämään palaavat vanhemmat kohtaavat syyllistämistä ja ihmettelyä, voitte kuvitella millainen syytösten määrä kohtaa vanhempaa, joka viettää päivänsä kotona joko opiskellen, työnhaussa tai vaikkapa pienempää sisarusta hoitaen. Tai sitten ihan vaan saadakseen pienen lepohetken kuormittavaan lapsiarkeen. Tällaisen ihmisyyttä vastaan kohdistuvan rikoksen tekevä julmuri ei joidenkin sosiaalisen median supernannyjen mielestä edes ansaitsisi tulla kutsutuksi vanhemmaksi.

Rakastan lapsiani, mutta en millään jaksa järjestää heille päivittäin kehitystä tukevaa ja mielekästä puuhaa, ja vaikka melko mukava tyyppi olenkin, en mitenkään pysty korvaamaan toisten lasten kanssa syntyviä sosiaalisia suhteita, ja sitä mitä lapseni näiden suhteiden kautta oppivat. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi koen päiväkodin pystyvän tarjoamaan lapsilleni paljon enemmän sisältöä arkipäiviin kuin itse pystyn.

Voidessani keskittyä päivisin opintoihini, voin päiväkotipäivien jälkeen antaa kaiken huomioni lapsilleni, sen sijaan että olisin jatkuvasti henkisesti poissaoleva ja kuormittunut ihmisraunio, joka aidon läsnäolon sijaan tarjoaa jälkikasvulleen kireällä olemuksella kuorrutettua askareesta toiseen rynnimistä. Koen siis päiväkodin olevan meidän kaikkien kannalta ihanteellisin ratkaisu arkemme toimivuuden takaamiseksi.

Mikäli joku haluaa hoitaa lapsensa kotona, ja jopa nauttii siitä, se hänelle suotakoon, mutta suotakoon myös meille toisenlaisille vanhemmille mahdollisuus hoidattaa lapsensa muualla, ilman syyllistämistä, jookos?

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Päiväkotiin en lapsiani laita – Testattu on!

Korona mullisti lapsiperheen arjen hyvällä tavalla

Miia

Äiti, tyttöystävä, opiskelija, kirjoittaja, tytär, sisko, ystävä. Monta roolia, yhtä monta näkökulmaa elämään. Minua kuvaavia adjektiiveja ovat empaattinen, kekseliäs, innostuva ja avoin. Rakastan videopelejä, Frendit-sarjaa, tummaa kahvia kauramaidolla sekä irtokarkkeja.