On olemassa asioita, jotka voit kuulla vain lasten suusta tai nähdä vain lasten tekevän. Toisaalta osa näistä asioista saattaa myös helposti tapahtua myös lapsenmielisten aikuisten toimesta. Onko sinulle jokin näistä tuttua – lapsen tai lapsenmielisen tekemänä?
- ”Äiti. Äiti. Äiti. Äitiiiiiiiiii. ÄI-TI!” Ei auta, vaikka tuijottaisit nassikkaa suoraa silmiin kysyvästi tämän aarian alkaessa. Se päättyy vasta, kun vastaat ”Mitä?”
- ”Kato. KATO! HEI KATO!!” *Lapsi hyppää ilmaan ja pyörähtää* Katson ja hurraan haltioituneena.
- Pontevasti ilmoitettu: ”Minä menen nyt kakalle.” Ok. Syyllistyn tähän itsekin toisinaan.
- ”Ei tarvi säikähtää, jos siellä vessassa haisee pahalle. Isi kävi siellä aamulla.” Ääretön rehellisyys on ystäväni lapsen vahvuus. Tämä taitaa olla yleisempikin ilmiö.

- Lapsen tekemistä ohjatessa (toisin sanoen komentaessa) lähes kahdeksassa tapauksessa kymmenestä lapsi kokee aikuisen olevan aivan väärässä. Tuosta vain aikuinen pamahtaa paikalle ja syttä suotta tulee rankkua – ei mistään!? Usein tähän liittyy myös dramaattista itkua ja ajoittaisia lattialle heittäytymisiä.
- Lapsilla on kyky kuluttaa useampia kilometrejä teippiä. Lahjojen paketointi hoidetaan tästä syystä, milloin sinitarralla, milloin perunaliimalla, milloin maalarinteipillä.
- Sitä saattaa kokea saaneensa lapseen yhteyden kertoessaan hänelle: ”Älä hypi sohvalla.” Lapsen suusta kuuluu ”joo” ja lapsi lähtee peruuttamaan silmät vielä sinun silmiisi nauliintuneina, kiipeää sohvalle ja aloittaa hyppimisen.
- Maailman vanhin huijaus on: ”Äiti NYT mä lupaan! Oikeesti!” Sitä vanhempi ilmiö on kuitenkin aikuisen ”No ehkä tällä kerralla…” -usko.
Teksti: Nennivee