Ei tartte huutaa! – Lastenpsykiatri: “Lapselle huutaminen vie huomion pois siitä, mikä meni pieleen”

Ei tartte huutaa! – Lastenpsykiatri: “Lapselle huutaminen vie huomion pois siitä, mikä meni pieleen”
Kuva: Pixabay

Teksti Karoliina

Joskus tunteet saavat vallan ja saataa tuntua, että ainoa keino purkaa tunnetta on huutaa. Se ei kuitenkaan auta pääsemään haluttuun lopputulokseen. Miten pieleen menneestä tilanteessa voi päästä lapsen kanssa eteenpäin ja auttaa lasta oppimaan?

Pakostakin välillä vihastuu. Varsinkin aamulla, kun on kiire ja pitää sanoa noin kymmenen kertaa, että pue päälle, eikä senkään jälkeen mitään tapahdu, vaan mini-ihminen juoksee pitkin olohuonetta sukat jalassa ja housut päässä sekä hihkuu olevansa Spiderman.

Tai illalla, kun väsyttää pitkän päivän jälkeen, eikä haluaisi mitään muuta kuin että hemmetin kakarat menisivät jo nukkumaan, mutta nuorimmainen saakin hillittömän raivokohtauksen hampaidenpesun aikana ja heittäytyy lattialle ilmoittaen, ettei todellakaan ole menossa nukkumaan. Kyllä, välillä menee hermot. 

Ihminen reagoi helposti hermojen menettämiseen korottamalla ääntään, mutta onko siitä hyötyä? Kuvittele istuvasi koulussa. Opettaja luokan edessä karjuu: 

KYMMENENNEN KERRAN, LASKE FUNKTION F(X)=x2-1 DERIVAATTA KOHDASSA X=3 !!!!!!!!!! 

Mitäpä luulet, osaatko laskea tai ymmärrätkö karjutusta lauseesta mitään? Mitä luulet, miltä lapsesta sitten tuntuu, kun hänelle huudetaan? Meneekö vaatteet nopeammin päälle tai pestäänkö hampaat seuraavina iltoina kiltisti ilman kiukkua? Ylen artikkelissa lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan huutaminen vie vain huomion pois itse aiheesta eli siitä, mikä tilanteessa meni pieleen. Lapsen ajattelukykyyn ei silloin mahdu muuta kuin puolustautuminen tai pakeneminen, eikä uusia asioita opita. 

Kehu ja ennakoi

Sen sijaan, että kiukustut, panosta kehuihin. Ainakin silloin, kun on hyvä päivä. Kehu, kuinka hyvin lapsi osaa pukea. Kehu, kuinka hienosti lapsi siivosi omat jälkensä (vaikka lopputulos ei välttämättä omaa silmää miellyttäisikään, mutta voit aina auttaa lopputuloksen saavuttamiseksi). Kiitä, kuinka reippaasti aamulla sujui hampaidenpesu.  Vaikkei kissa kiitoksella eläisikään, positiivinen vahvistaminen motivoi

Helpota arkea ennakoimalla. Yksi hyväksi havaittu keino on laittaa ajastin päälle ja sanoa, että kun kello soi, on aika lopettaa leikki ja mennä hampaiden pesulle. Näin leikin loppuminen kesken kaiken ei tule yllätyksenä, eikä aiheuta myöskään pettymystä.  

Mannerheimin lastensuojeluliitto neuvoo antamaan lapselle sellaisia vaihtoehtoja, joista voit pitää kiinni: “Nyt on kaksi kertaa jo sanottu, että lelut pitää siivota lattialta. Jos nyt et siivoa, minä siivoan ja lelut joutuvat jäähylle. Voit itse päättää, kumman valitset.” Tässä on oiva tilaisuus samalla päästä konmarittamaan ylimääräisiä leluja varastoon. 

Sekä Jukka Mäkelä että MLL on sitä mieltä, että lasta ei kuulu laittaa yksin jäähylle, mutta voit poistua tilanteesta yhdessä lapsen kanssa. Menkää johonkin rauhalliseen paikkaan ja jutelkaa lapsen kanssa. Kerro, että olet hänen kanssaan ja että voitte keskustella asiasta sitten, kun lapsi on rauhoittunut.  

Kun huomaat, että omat hermot eivät enää kestä, anna itsellesi ensin hieman tilaa. Hengitä syvään, laske kymmeneen ja poistu vaikka huoneesta. Hakkaa tyynyä, jos se helpottaa. Samalla annat lapsellesikin tilaa miettiä, mitä tuli tehdyksi. Sitten, kun verenpaine on laskenut, eikä ohimoissa tykytä enää niin kovasti, yritä uudestaan. Koita pysyä rauhallisena ja selittää lapselle, mikä meni pieleen ja miltä se sinusta tuntuu sekä miten haluat, että asia etenee. 

Muista vielä, että kaikilla on oikeus tunteisiinsa. Ainoastaan niiden ilmaisukeinoja on syytä itse kunkin opetella sekä hallita. 

Karoliina

Täytän joka vuosi 25 ja olen äiti 2008 syntyneille kaksosille (tyttö ja poika, joilla on muuten eri syntymäpäivät) sekä 2015 syntyneelle Kuningas Ei:lle. Lasten lisäksi laumaani kuuluu kotimaista räppiä tehtaileva Aviomies sekä sekalainen seurue eläimiä. Asun perheeni ja laumani kanssa kiven heiton matkan päässä (jos sattuu olemaan TODELLA hyvä kivenheittäjä) Helsingistä maaseudulla 1800-luvun puolivälissä rakennetussa hirsitalossa. Tällä hetkellä elän keskellä urakriisiä enkä tiedä, milloin sitä vihdoin aikuistuisi tai täyttäisi edes 26. Niin elämästäni kuin jutuistanikin puuttuu usein Se punainen lanka, mutta koitan paikata sitä läjällä sarkasmia. Ainakaan aika ei käy tylsäksi, kun sohii sitä sun tätä joka ilmansuuntaan.