Helmikuun isäkimara: Vieraana suosikkibloggaaja Esko Kyrö – Isä ilman etuliitteitä

Helmikuun isäkimara: Vieraana suosikkibloggaaja Esko Kyrö – Isä ilman etuliitteitä
Kuva: Amanda Aho

Teksti Jussi

Helmikuun isäkimaran ensimmäinen vieras, hyväntuulinen ja rempseä partasuu, vastaa videopuheluun pimenevässä Helsingin illassa. Tiukka työpäivä peruskoulun opettajana on takana ja vuorossa on kotityöt kaikessa kauneudessaan. Keskustelun alku sujuu letkeästi ja etenee hitaasti samalla, kun pesukoneen syövereistä pyykit pääsevät narulle kuivumaan. Tärkeitä asioita osittain yksin elävän miehen arjessa.

Onnistumme vakavoitumaan tärkeän asian äärelle: isyys Esko Kyrön elämässä. Asia on kokonaisuutena monimutkainen, mutta silti lopulta todella yksinkertainen. Isä ilman etuliitteitä kuvaa Kyrön näkemystä asiasta. Hänellä ei ole tarvetta määritellä isyyttä sen tarkemmin. Hän on faija ja sillä hyvä. Lokeroiminen tai itsensä asettaminen johonkin muottiin ei ole hänelle tarpeen, vaikka hän ei jatkuvasti olekaan lapsensa kanssa saman katon alla.

Lapsesta erossa oleminen on asettanut omat haasteensa myös Kyrön arkeen. Varsinkin alkuvaiheessa tunteet olivat pinnassa ja niiden äärelle oli pakko opetella pysähtymään. Alkushokin jälkeen elämä on askel askeleelta asettunut uomiinsa. Kyrö on löytänyt oman tapansa olla ja elää yksin ja lapsensa kanssa. Tunteiden käsittely ja niistä puhuminen nousevat keskustelussa jatkuvasti esille ja Kyrö korostaakin sen merkitystä. Jokaisella on oma tapansa purkaa tunteitaan, mutta puhuminen kannattaa aina Kyrö rohkaisee. Edelleen katkeratkin tunteet saattavat nostaa päätänsä hetkittäin.

– Ne kuuluvat asiaan eikä niitä enää pelästy samalla tavalla kuin ennen, Kyrö toteaa hymyssä suin.

Esko Kyrön hymy ei hyydy, vaikka tilanteet ympärillä muuttuvat.

Kuva: Amanda Aho

Kyrö etenee arjessaan vahvasti kahden elämän taktiikalla. Kun lapsi on mukana, mennään täysillä lapsen ehdoilla, kuitenkin ilman ylimääräisiä sirkustemppuja. Alun sirkusfaijailu on tasoittunut ajan myötä ja yhteinen arki lapsen kanssa on asettunut rentoon ja rajoja kunnioittavaan tasaiseen tekemiseen. Lapseton aika täyttyy töillä, liikunnalla ja omasta ajasta nauttimisella. Vaikka ikävä painaa, on Kyrö oppinut nauttimaan siitä, kun on omissa oloissaan.

– Aluksi omasta ajasta ei osannut nauttia ilman pistosta omassatunnossa, Kyrö summaa. Asia vaatii harjoittelua, mutta se kannattaa. Onnellinen ja hyvinvoiva vanhempi on aina myös lapsen etu. Hyvä olo tarttuu isästä lapseen.

Suurin haaste ja myös suurin oppi on liittynyt siihen hetkeen, kun lapsi siirtyy äidilleen. Aluksi tähän hetkeen liittyi voimakas henkinen romahdus ja kuopasta kipuaminen vaati aina ison määrän energiaa ja aikaa. Ammattilaisen antama vinkki ”porttiteoriasta” on toiminut Kyröllä loistavasti ja sen avulla siirtyminen tilanteesta toiseen on alkanut sujumaan kivuttomammin. Pointti on siinä, että eron hetkeen pitää ankkuroida jokin itselleen mieluinen asia, jonka avulla siirrät itsesi mielekkään tekemisen kautta eteenpäin. Kyrölle se on lenkkitossut ja hikilenkki, joka säätää mutterit päässä oikeaan asentoon. Jokaisen pitää itse löytää oma porttinsa, jonka kautta kulkea eteenpäin.

Omassa arjessaan paljon erilaisiin tilanteisiin joutunut Kyrö rohkaisee jokaista samassa tilanteessa olevaa puhumaan asioistaan. Jos oma lähipiiri ei sisällä riittävää keskustelutukea, kannattaa ehdottomasti kääntyä ammattilaisten puoleen. Tämän lisäksi Kyrö painottaa malttia ja rauhallisuutta negatiivisia tunteita sisältävien tilanteiden käsittelyssä. ”Aina kannattaa nukkua yön yli” on Kyrön oma ohjenuora itselleen. Tämä onkin helppo allekirjoittaa, mutta vaatii myös harjoittelua tosielämässä, kun tunteet ottavat vallan.

Värikäs ja rönsyilevä keskustelumme saapuu päätepysäkille, kun Kyrön keittiössä alkaa tapahtumaan. Bloggaavan opettajan spesiaali; kana-persikka-aurajuustopasta saa veden kielelle myös videon välityksellä. Saatan jopa haistaa houkuttelevat tuoksut nenässäni. Ehkä ensi kerralla pääsen sitä myös itse maistamaan.

Esko Kyrön blogiin pääset tutustumaan osoitteessa www.eskokyro.fi  

Jussi

Jussi

Kovaa vauhtia kohti 40 ikävuotta kiihdyttävä lapsekkaan ja vilkkaan mielikuvituksen omaava vuoroviikkoisä, jolla arjen palapeli koostuu monesta osasta. Toisella viikolla täyden intensiteetin lapsiarkea soppakauhan varressa, pyykkivuoren keskellä. Toisella taas jotain ihan muuta. Kahden arjen jatkuvaa yhteensovittamista ja aikatauluttamista, josta ei muuttuvia tilanteita puutu.