Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 4: “Ehkä mietit, kuka sinua hoitaa, kun sinun voimasi heikkenevät ja ikää karttuu huomaamatta?”

Hyvä Anoppi,
ja siis kaikesta huolimatta kirjoitan “hyvä”, sillä uskon, että todella haluat olla hyvä – sekä ihmisenä, äitinä että anoppina. Olemme tunteneet toisemme lähes kymmenen vuotta. Se on vielä sangen lyhyt aika oppia tuntemaan toinen ihminen läpikotaisin ja ymmärtämään toisen sielunmaisemaa, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä aika oppia hyväksymään oman lapsensa ratkaisut, astumaan taakse ja luopumaan oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Hyvä Anoppi,
minullakin on lapsia, peräti kolme kappaletta. He ovat kaikki minulle tärkeitä, ja joskus tunnen sydämeni miltei murskautuvan sen huolen, ahdistuksen ja kaikenkattavan rakkauden alla, kun mietin, miten päästää heistä, jo itsenäistyvistä nuorista ihmisistä vähitellen irti ja katsoa, kun he tekevät omia ratkaisujaan, hankkivat kokemuksia, uhkuvat itsenäisyyttä, kaipaavat yhteistä aikaa kanssani, onnistuvat ilolla, toistavat virheitäni – ja tekevät omiaan. On valtavan vaikeaa ja samalla hirveän antoisaa olla äiti. Minun on äärettömän hankala tasapainoilla kahden vastakkaisen voiman välillä: miten pidän huolta ihmisistä, jotka pyrkivät kaikin keinoin estämään sen (tai siltä se ainakin välillä tuntuu) ja toisaalta miten osaan antaa tilaa kasvavalle, itsenäistyvälle lapselleni – hänelle, johon minun on suhtauduttava aikuisena jo muutaman vuoden kuluttua?

Hyvä Anoppi,
on varmasti vaikeaa, kun lapsesta kasvaa aikuinen, jonka tärkein ihminen hänen elämässään on hänen puolisonsa – eikä enää äitinsä. On varmasti vaikea päästä yli siitä tunteesta, että oma lapsi salailee jotain, kun tämä ei kerro menemisistään ja ilouutisistaan tai raportoi päivittäisiä kuulumisiaan juuri sinulle, vaan omalle puolisolleen. Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksen täytyy olla vahva ja pelottavakin. Ehkä mietit, kuka sinua hoitaa, kun sinun voimasi heikkenevät ja ikää karttuu huomaamatta?

Hyvä Anoppi,
sinun lapsesi on suurenmoinen ihminen. Hän on kiltti, huolehtiva, harkitseva, turvallinen, vahva, lempeä ja rakastava. Hän on puolisona kaikkea, mitä voin toivoa, ja usein paljon enemmänkin. Toivon, että sinäkin näkisit sen – sen sijaan, että yrität vielä pitää kiinni siitä lapsesta, joka sinulla kerran oli. Toivon, että pystyt katsomaan ylpeänä lastasi ja ajattelemaan, että sinä todella loit hänet – tuon ihmisen, joka siirtää perintönsä omalle lapselleen, rakastaa, kunnioittaa ja ohjaa lempeästi itsenäiseen elämään – ja päästää vihdoin irti, kun aika on.

Kiitollisuudella,
Miniä