Syöpää sairastavien lasten liikunnan tukeminen on erityisen tärkeää – “Syöpää liikunta ei paranna, mutta esimerkiksi hoitojen aikaiseen uupumukseen se auttaa”

Syöpää sairastavien lasten liikunnan tukeminen on erityisen tärkeää – “Syöpää liikunta ei paranna, mutta esimerkiksi hoitojen aikaiseen uupumukseen se auttaa”
Kuva: Markus Spiske

0-19-vuotiaista lapsista ja nuorista sairastuu lapsuusiän syöpään vuosittain noin 250. Lasten yleisin syöpä on leukemia ja toiseksi yleisin aivokasvaimet. Liikunta on tärkeää meille kaikille, mutta erityisesti syöpää sairastaville lapsille, kertoo fysioterapeutti, terveystieteiden tohtori Lotta Hamari.

Toimituksemme haastatteli Hamaria, joka on väitellyt aiheesta vuonna 2018.

Miksi syöpää sairastavan lapsen on tärkeää liikkua?

Liikunta on tärkeää meille kaikille ja sen terveyttä ja hyvinvointia tukevat vaikutukset tiedetään jo varsin hyvin terveellä väestöllä. Lapsuusiän syöpä on sairaus, jonka vuoksi lapsella saattaa olla erilaisia hoitojen aiheuttamia haitta- ja myöhäisvaikutuksia. Suureen osaan näistä haitta- ja myöhäisvaikutuksista liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia.

Lisäksi syövän hoitojen aikana lapsilla ovat infektioriskin takia monesti rajoituksia osallistua koulun, päiväkodin tai harrastusten liikunnalliseen toimintaan, ja siksi syöpää sairastavien lasten liikunnan tukeminen on erityisen tärkeää.

Miten liikkumisen on huomattu vaikuttavan sairaan lapsen vointiin tai paranemismahdollisuuksiin?

Syöpää liikunta ei paranna, mutta esimerkiksi hoitojen aikana uupumus on tyypillistä, ja uupumukseen auttaa liikunta. Samoin fyysisen toimintakyvyn haittojen ehkäisyssä ja kuntoutumisessa liikunnalla on suuri merkitys. Liikunnan vaikutuksia mielen hyvinvointiin ei myöskään voi vähätellä.

Lapsi kasvaa leikkien ja touhuten ja sairaudesta huolimatta lapset ovat lapsia, ja heillä on oikeus ikätasoiseen leikkiin ja liikuntaan myös sairaana ja sairaalassa voinnin niin salliessa.

Syöpää sairastavalla lapsella on oikeus ikätasoiseen leikkiin ja liikuntaan. Kuva: Annie Spratt

Miten syöpää sairastavan tulisi liikkua ja mitä liikunnassa tulee ottaa huomioon?

Hoitojen alkuvaiheessa suositellaan kevyttä liikuntaa ja oireperustainen lähestymistapa liikunnan sopivuuden arvioinnissa on hyvä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapsi voi liikkua, jos vointi liikunnan aikana pysyy hyvänä eikä yksittäinen liikuntakerta uuvuta lasta liikaa. Jos näin käy, voi olla hyvä laskea liikuntakerran kestoa tai intensiteettiä. Monenlaisia lihasvoimaa ja liikkuvuutta ylläpitäviä liikkeitä voi tehdä kevyesti, jos erillisiä rajoituksia ei ole.

Liikunnan sopivuus on hyvä tarkistaa hoitavalta tiimiltä. Liikunnan rajoituksia ovat kuume, voimakas pahoinvointi tai kivut sekä hoitotasapainon äkilliset muutokset. Keskuslaskimokatetrin ollessa paikallaan pitää välttää kontakteja ja muutenkin korkean riskin liikuntalajit on syytä jättää väliin hoitojen aikana. Kirurgisten operaatioiden jälkeen liikunnasta keskustellaan hoitavan lääkärin kanssa.

Miten perheet voivat tukea lapsen liikkumista tai kannustaa lasta liikkumaan?

Liikkumattomuuden syitä voivat olla esimerkiksi hoitojen sivuvaikutukset, puutteellinen tieto ja motivaatio, sosiaalinen eristyminen tai pelot liikunnan mahdollisista haitoista. Siksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea liikuntaan hoitojen aikana. Joskus tarvitaan myös fysioterapeutin apua fyysisen toimintakyvyn tukemisessa tai kuntoutumisessa.

Arjen aktiivisuus on tärkeää ja lapsen omatoimisuuden tukeminen ikätasoisesti. Vanhempien vastuulla on tarjota mahdollisuuksia lasta innostaviin liikuntakokemuksiin, kannustaa ja huolehtia turvallisuudesta. Liikuntaan voi kannustaa keksien sellaista yhteistä tekemistä, mistä lapsi pitää. Joitakin voi motivoida omamittaus eli vaikka askelmittari tai tarrataulu, jonka avulla voi seurata liikuntakertoja. Lapsen iästä, mieltymyksistä ja sairauden tai hoidon vaiheesta riippuu, mikä toimii motivaattorina.

Yleensä vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja tietävät intuitiivisesti mikä kannustaa liikkeelle. Monesti lasta ei tarvitse edes erikseen kannustaa, vaan tarjota mahdollisuuksia, jolloin etenkin pienet lapset liikkuvat omaehtoisesti. Virikkeillä ja ympäristöllä sekä vanhempien omalla asenteella liikuntaa kohtaa on merkitystä. Ulkoilun tiedetään olevan yhteydessä suurempaan aktiivisuusmäärään erityisesti pienten lasten kanssa.

Joillekin syöpää sairastaville lapsille ja nuorille omamittaus esimerkiksi askelmittarilla toimii liikkumisen motivaattorina. Kuva: Canva

Miten perheitä tuetaan lapsen sairastuessa syöpään?

Perheillä on mahdollisuus tavata hoitavan tiimin lisäksi erityistyöntekijöitä, kuten psykologi, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sairaalapappi ja leikinohjaaja. Perheitä tukevat myös paikalliset syöpää sairastavien lasten perheille tarkoitetut potilasjärjestöt, jotka järjestävät monenlaista ohjelmaa paikallisesti. Lisäksi valtakunnallinen Sylva tarjoaa tietoa ja tukea lapsuusiän syövän kohdatessa perhettä.

Liikunnasta hoitojen aikana löytyy tietoa ja videoita Sylvan sivuilta: https://www.sylva.fi/lapsiperheet/lapsuusian-syopa-ja-liikunta/

Ruuhkavuodet toimitus