Häpeällinen tunnustus: Mitä kaikkea ihminen joutuukaan tekemään selviytyäkseen

Kuva: Adrian Swancar

Teksti Riina K

Kotona olo ja vanhemmuus sekoittavat päätä. Kaikki olemme varmasti kuulleet äiti- ja isi-aivoista ja suurin osa olemme varmasti myös saaneet oman osamme tästä kokemuksen muodossa. Lapsen saaminen on maailman perustuksia järisyttävä kokemus ja jokainen sitä seuraava vaihe myös. Harmi vain, että ne seuraavat vaiheet myös näivettävät aivoja.

Niin ihanaa kuin vauvakuplassa eläminen onkin, se kuitenkin omalla tavallaan erottaa sinut ympäröivästä maailmasta erilaisine rytmeineen, tapoineen, rutiineineen – ja PUHEENAIHEINEEN. Kun päivittäinen rytmi menee vauvan tahtiin, viikottainen kauppareissujen mukaan ja kuukausittainen neuvolakäyntien rytmiin etkä näe oikeastaan ketään, joka kuului elämääsi aikana ennen vauvaa, sitä alkaa kehittää omanlaisiaan, toisinaan jopa hieman kyseenalaisia selviytymiskeinoja, jolla estää päätään leviämästä joka suuntaan lopullisesti.

Seuraavaksi teen äärimmäisen henkilökohtaisen ja vaikean tunnustuksen. Mietin pitkään tämän tunnustuksen tekemistä, koska tällaisista asioista puhuminen on äärimmäisen vaikeaa ja se saattaa vaikuttaa tulevaisuuteeni monella tavalla, joista kaikkia en välttämättä itsekään osaa nähdä. Tätä on äärimmäisen vaikea sanoa ääneen, mutta tahdon silti tehdä sen siinä toivossa, että autan mahdollisesti samassa tilanteessa olevia näyttämällä etteivät he ole yksin. Muistakaa, että vauvakupla, kotiäitiys ja -isiys ja pikkulapsiaika on oikeasti kuluttavaa aikaa ja välillä ihminen käyttäytyy täysin vastoin opittuja käyttäytymismallejaan, joskus jopa täysin omaa perusluonnettaan vastaan.

Okei, nyt lähtee: muutama vuosi sitten, ollessani kahden lapsen kanssa kokoaikaisesti ja siihen päälle vielä kolmannen kanssa osapäiväisesti kotona, uudessa kaupungissa josta en tuntenut ketään, vailla mitään sosiaalisia kontakteja pelkän internetin ja televisioyhteyden muistuttaessa minua siitä, millaista sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa oikein olikaan: minä jäin totaalisesti koukkuun Prameisiin Mustalaishäihin ja Kardashianeihin. Mahdollisesti saatan olla koukussa niihin edelleen…

Ymmärrän täysin, mikäli et enää halua kuullakaan minusta tämän jälkeen. Tällä hetkellä, näiden ajatusten ja tämän tunnustuksen jälkimainingeissa, minun on hyvin vaikeaa keksiä ainuttakaan syytä olemassaoloani puolustamaan.

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.