Jos universumi suo, meillä on seksiä

Jos universumi suo, meillä on seksiä
Kuva: Dainis Graveris

Teksti Miss Marina

“Älä liikaa innostu, lapsi alkaa kuitenkin vartin sisään kitisemään”. Siinä on sanat, joita ei halua kuulla, kun pitkästä aikaa pussailee puolisoaan vihjailevasti lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Etenkään, koska ne resonoivat todellisuuden kanssa ihan liian yks yhteen. Kaksi ja puoli vuotta vanhempana on kutistanut seksielämäämme puolella. Vähintään. Jos meillä ei olisi jo lasta, kuolisimme kyllä sukupuuttoon. 

Lemmenleikit eivät ole ensimmäisenä mielessä, kun lapsi on tunnin ajan pompottanut meitä sängystään käsin vaatien itselleen erityisoikeuksia korvia raastavilla tavoilla, ja hänet vihdoin saa nukahtamaan. Koska a) seksi huonosti suojattuna voi toimittaa elämäämme lisää taaperoita, ja koska b) kukaan perheessämme ei nukkunut kunnolla viime yönäkään, ja uni menee seksin edelle. Aina.

Pienten lasten vanhempia erityisesti kannustetaan pitämään yllä myös pari- ja seksisuhdettaan, mutta ensimmäinen vuosi synnytyksen jälkeen meni minulla ainakin siinä, että alakertani palautui vastaanottamaan ulkoa sisään päin ohjautuvaa liikettä. Ehdin jo unohtaa kaivata koko toimintaa! Meillä ei myöskään asu samalla paikkakunnalla ketään, kenen luokse viedä lapsi yökylään, joten saimme odottaa pitkälle toista vuotta ennen pidempää aikaa olla kaksin ja tilaisuutta todella paneutua panemaan.

Onneksi olemme aina mieheni kanssa pystyneet keskustelemaan avoimesti seksielämästämme ja siihen liittyvistä toiveistamme, mutta voin kertoa, että seksistä puhuminen ei ole sama asia kuin sen harrastaminen. Pelkkä puhe ei poista kiukkua, joka kiristyy pääni ympärille ja kohdistuu mieheeni päivien ja toisinaan viikkojen kuluessa edellisestä kerrasta. Viimeistään alkaessani mitättömän kotitöihin liittyvän rikkeen myötä visualisoida fyysistä väkivaltaa häntä kohtaan, ymmärrän kaipaavani fyysistä läheisyyttä sen sijaan.

Tarve on siis jossain äiti-kuoren alla yhä olemassa, mutta tilaisuudet sen tyydyttämiseksi ovat kiven alla. Kun unen, somettamisen tai sohvalla pötköttelyn tarve eivät tule tielle, silloin se tilaisuus on, ja jos unversumi suo, siihen myös tartutaan! 

Miss Marina

Miss Marina

Olen yhden, toisinaan aika kakspuolveemäisen,mutta enimmäkseen aivan ihanan taaperotytön maailman kärsivällisin, jaksavin ja hehkein äiti, sekä yhden, toisinaan aika veemäisen mutta enimmäkseen aivan ihanan avopuolison maailman ymmärtäväisin, aikuismaisin, keskustelukykyisin ja hormoonimyrskyttömin tyttöystävä. En koskaan marise turhasta, nalkuta, arvostele, kilahda, kiukuttele, romahda tai vertaile itseäni muihin. Koti on aina tiptop, ruoka priimaa ja karvakolmio ajeltu.