Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 5: “Anopillani ei ole pitkää nenää tai kakkaista kieltä, eikä hän muutenkaan ole minkään sortin hirviö”

Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 5: “Anopillani ei ole pitkää nenää tai kakkaista kieltä, eikä hän muutenkaan ole minkään sortin hirviö”
Kirjeitä anopille -juttusarjassa miniät ja vävypojat kertovat suhteestaan omaan anoppiinsa.

Kiitos anoppini kaikesta, mitä et ole, etkä tee! Et ole joka asiaan mukaan tunkeva pitkänenäanoppi, et minua vähättelevä ja minua vastaan kilpaileva poikansaomija-anoppi, et lapsemme kasvatusta kyseenalaistava paremmintietäjäanoppi, et sukupolveamme alati kritisoiva “kun minä olin nuori” -anoppi, etkä suoraan sanottuna ole anoppi helvetistä. 

Minusta on ihanaa, että kun soittelemme videopuheluita, sinulla ei ole kiire kertomaan kaksivuotiaalle, kuinka olet vaihtanut kotonasi järjestystä tai miten sinulla meni hammaslääkärissä. Sinä kuuntelet lapsenlapsesi hassutuksia kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä tiedonmuruja, ja haluat tietää lisää. Et ostele ja tilaile lapsellemme jatkuvasti uusia leluja ja vaatteita pyytämättä, vaan olet kuunnellut minun, miniäsi!, toivetta siitä, että kaiken mitä voi ostaa käytettynä, ostetaan käytettynä. En toimittamaasi uusien lelujen joululahjakasaakaan katso pahalla, sillä olit ostanut juuri niitä leluja, joita olimme pyytäneet. 

Olen onnellinen, että pojallesi minun sukuni naisten toimintatavat ovat uppo-outoja. Kun anoppi sinä ja sinun sisaruksesi tai sinun äitisi, te ette harrasta ulkokultaista käytöstä, jonka vastapainoksi rivien välistä piikitellään ja selän takana paskaa puhutaan, lastenne ja lastenlastenne vertailua toisiin vastaaviin, lastenne kasvatusmenelmien mitätöimistä täysin päinvastaisella käytöksellä, kuin mitä teiltä on pyydetty, pyrkimystä vaikuttaa lastenne tai kenenkään muunkaan elämänvalintoihin, tai ylipäätään toisten ihmisten valintojen ja elämäntapojen kritisoimista. Sinun ja teidän seurassanne on helppo hengittää. 

Olet sinut itsesi kanssa, eikä sinulla siksi ole tarve kompensoida mitään puutteitasi materialla tai hössöttämisellä. Toivon että poikasi anoppi ymmärtäisi tämän myös. Vaikka olenkin juuri rivien välistä kertonut hänen ikävistä puolistaan, eivät onneksi kaikki yllä mainitsemani paheet kuulu hänen repertuaariinsa. Ehei, viheliäisimmät niistä kuvaavat hänen äitiään ja siskojaan ja heidän koko perheensä kilpailuhenkistä, kritisoivaa ja ymmärryksen puutteen leimaavaa suhdetta. Olen onnellinen, että sinä olet pystynyt käsittelemään omat monsterisi sekä oman perheesi ristiriidat ja tunnelukot niin, etteivät ne enää heijastele lapsenlapsesi suuntaan. 

Samaan on kyennyt poikasi. Häneltä opin joka päivä vanhemmuudesta, ja hän auttaa minua olemaan siinä parempi. Vaikka hän näkeekin minusta kaikkein huonoimmat puoleni ja hetkeni sekä minun perheeni vaikutusten valumajäljet, en ole koskaan kokenut, että hän tuomitsisi minua, puhuisi minusta pahaa, mitätöisi tai vertailisi minua muihin. Olette siinä mielessä samasta puusta veistetyt, ja olen sinulle hänestäki todella kiitollinen.

Miniäsi

Ruuhkavuodet julkaisee Kirjeitä anopille -juttusarjaa kevään 2021 aikana.

Ruuhkavuodet toimitus