Ainoasta lapsesta sisarukseksi – Esikoisen menetyksiä ja myönnytyksiä

Ainoasta lapsesta sisarukseksi – Esikoisen menetyksiä ja myönnytyksiä
Kuva: Anniina Kivimäki / Studio Aftersunset

Teksti Ella

Sisarus on lapselle siunaus, sanotaan. Lahja, jonka myötä lapsi oppii jakamaan ja odottamaan, huolehtimaan sekä neuvottelemaan. Mutta mitä jos lähestymmekin asiaa esikoisen näkökulmasta ja mietimme mitä kaikkea uusi sisarus voi hänen mielestään pilata, varastaa ja jopa omia? 

Olen kuullut sanottavan, että sisaruksen suhtautuminen tilanteeseen jossa tuot vauvan kotiin synnytyssairaalasta on verrattavissa siihen olotilaan, mikä minulle tulisi, jos mieheni toisi vieraan naisen pysyvästi kotiimme. Melkoinen shokkitilanne siis. Esikoisestamme tuli viime vuonna isosisko ja hän on uudessa roolissaan suorastaan taitava. Siitäkin huolimatta, että tämä roolitus on tietysti toteutunut meidän vanhempien toiveesta, eikä häneltä koskaan kysytty että tahdotko.

Vajaan vuoden aikana me neljä olemme kasvaneet melko mutisematta yhteen ja en pystyisi kuvittelemaan meitä ilman pienintämme. Hän on tuonut arkeen hurjasti vauhdikasta sisältöä ja laittanut monet arkiset askareet uudenlaisiksi. Eniten hän tuli kuitenkin muuttamaan (silloin kaksivuotiaan) tyttäremme elämää. Paljon puhutaan siitä, miten isät ja äidit jaksavat kun perhekoko kasvaa ja miten äiti pystyy pesimään vauvan kanssa kun on lapsi/lapsia jo ennestään. Mutta entäs hän, joka on pieni vielä itsekin? 

Tässä muutamia ”kurjia” menetyksiä ja myönnytyksiä viimeisen vuoden ajalta, esikoisemme näkökulmasta:

Vauva vei vanhempani: Ensimmäisten viikkojen aikana äidin huomio oli minusta aivan liikaa vauvassa! Vauvan ei tarvinnut kun pikkuisen itkeä, niin äiti oli jo matkalla. Sitten kun minä koitin itkeä samassa tilanteessa, pyydettiin odottamaan tai käskettiin lopettaa pelleily. Pahinta oli, että joskus isikin meni vauvan luokse.

Vauva muutti kyläilyreissut: Pöpötilanteesta johtuen kyläilyjä on ollut melko harvakseltaan, mutta olin jo tottunut saamaan melko jakamattoman huomion, esimerkiksi mummilassa. Nyt kun pikkuveli on mukana, ui ui uit ja kukkuluuruut pitää jakaa. Sitä en kyllä niele jos hän haluaa enojen syliin samaan aikaan!

Ottaa yöllä minun paikkani: Ennen vauvan saapumista nukuin halutessani aamuyöstä vanhempien vieressä. Nyt asetelma on kuitenkin muuttunut ja pikkuveli pääsee sinne melkein joka yö! Koen, että minut on syrjäytetty. Onneksi äiti ottaa minut viikonloppuaamuisin aina kainaloon ja välillä päiväunilla kömpii viereen. Ja isällekin on hankittu patja minun huoneeseeni, jee.

Pikkuveli lyhentää leikkini: Joskus vauva kakkaa kesken kivojen leikkien ja vanhemman pitää lähteä pesupuuhiin. Jos  puolestaan minulle tulee hätä silloin kun vauvan kanssa on lukuhetki kesken, he vain patistavat menemään potalle. Pitäisiköhän alkaa likaamaan vaippaa uudestaan..

Vauva varastaa lentokoneeni: Nykyään minun pitää olla se iso tyttö, joka osaa kyllä syödä itse. Ja minun pitää koko ajan keskittyä syömiseen. Miksi vauva sitten saa lentokoneen suuhun? Ja miksi sen on ok levittää talk-murot pitkin poikin? Epäreilua.

Sai syntymäpäivänikin!: Äiti kertoi että minun pitää jakaa juhlat pikkuveljen kanssa, kun syntymäpäivät on kalenterissa niin lähekkäin. Mitä?! Myönnyn, kunhan vain minä saan päättää kakun ulkomuodon ja kaikki katsovat onnittelulaulua luritellessaan minua. 

Muuttaa jotkut omat lelut yhteisiksi: Monista minun ihan omista leluista on yhtäkkiä tullut yhteisiä, esimerkiksi legoista ja kirjoista. Onneksi minulla on vielä omiakin juttuja, mutta harmittaa kun vauva saa leikkiä kaikella yhtä paljon. Ja kun se rikkoo minun leikkini!

Omi rattaani ja pilasi ulkoiluni: Kun vauva syntyi, minä jouduin lenkeillä luopumaan paraatipaikastani ja seisoma-/istumalaudasta tuli uusi levähdyspaikkani. Ja kun se vauva ei edes aluksi viihtynyt siellä kopassaan ja sitten mentiinkin  jo aiemmin sisälle. Minä kun olisin halunnut olla ulkona koko päivän. 

Iltasadun jakaminen: Tämä on yksi minun lempijutuista, kun saan itse valita iltasatukirjan ja se luetaan minun omassa sängyssä – ihan vain minulle. Isi ja äiti kuitenkin kertoivat, että kohta pikkuveli siirtyy samaan huoneeseen ja sitten joskus sekin saa alkaa valita iltasatuja. Mikä menetys!


Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Kuinka taklata sisarusten välinen riita? Ota käyttöön neljän vaiheen tekniikka

Lapsilukumme on täynnä. Ehkä.

“Onko sillä kieli kipeä?” ja muita huolenaiheita vauvasta

Ella

Ella

Olen järjestyksestä nauttiva 31-vuotias äiti-ihminen joka joutuu ajoittain kaaoksen keskelle ja pelastuu sykkimällä. Vaimo, joka miettii päänsä puhki pienistäkin asioista, googlettaa ja lopulta ymmärtää kysyä viereltä. Perheen “pahis" joka rentoutuu parhaiten kotona lempisohvalla - pussaten puolisoaan ja kahta yhteistä lasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *