Helmikuun isäkimara: Vieraana Markku Heino – Herkästi runoileva myyntimies

Teksti Jussi

Isäkimaran toinen vieras Markku Heino on syvällisesti runoileva myyntimies Forssasta. Leskeksi noin kymmenen vuotta sitten jäänyt mies on nähnyt vanhemmuuden monet roolit ja saanut kokea nousut ja laskut vahvasti omissa nahoissaan. Silti, ja ehkä juuri siksi, video piirtää eteeni nauravan ja vahvan isän, jonka puheesta kuultaa heti lämpimän hersyvästi sykkivä sydän.

Markku Heino on viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt sisäistä kehityskeskusteluaan päivittäin. Loputtomilta tuntuneiden istuntojen jälkeen hän on saanut kiinni omasta tavastaan olla juuri se oikea isä omille lapsilleen. Helpolla se ei ole tullut, vaan se on vaatinut sinnikkyyttä ja sitoutumista myös lähipiiriltä.

• Lue myös Perheen puristuksessa kumppani katoaa – Mistä aikaa parisuhteelle?
• Lue myös Sanele kyläilijöille säännöt – teinikin arvostaa vaikka irvistää
• Lue myös Ota irtiotto – matkailu avartaa teinien lisäksi vanhempaakin
• Lue myös Lapselle viikko- vai kuukausirahaa? Vaiko ei kumpaakaan?
• Lue myös Vanhemmuus – ristiriitaisten tunteiden aallokossa

– Onnistuminen vanhempana on vaatinut paljon ulkopuolista tukea, Heino jakaa vilpittömästi kiitosta. Hankaluudet ja haasteet kuuluvat elämään eikä niitä pidä vältellä. Tärkeintä on tietoisuus siitä, että asiat aina järjestyvät. Tähän ajatukseen Heino on aina onnistuneesti tukeutunut ja se on kantanut pitkälle.

Heino tunnistaa sen, että vanhemmuus on muuttanut muotoaan vuosien aikana. Kasvanut kokemus ja iän tuoma varmuus ovat lisänneet tietoisuutta omasta itsestä ja sitä kautta on ollut helpompi olla parempi isä lapsille. Aikaisempi päätön sykkiminen, pelkkä reagointi muuttuviin tilanteisiin on muuttunut tasaisemmaksi ja varmemmaksi olemiseksi. Armollisuus itseään kohtaan on tullut osittain pakon edessä osaksi arkea eikä sen merkitystä voi väheksyä kovaa vauhtia etenevässä maailmassa.

Heino korostaa avoimuutta ja puhumisen kulttuurin esiin nostamista perheissä. Kun perheessä keskustellaan avoimesti ja rehellisesti vaikeistakin asioista, saa jokainen perheenjäsen tartuntapintaa ja näkökulmia asioihin. Se, että vanhempi on aito oma itsensä, on rikkaus. Lapsi näkee epäaitouden kuoren läpi, Heino itse ajattelee asiasta. Heinon kokemus on, että lapsilla on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi juuri omana itsenään. Vanhemman tehtävä on varmistaa, että tämä myös toteutuu.

Kirjoittaminen ja runous ovat tulleet vahvaksi osaksi Heinon elämää viimeisten vuosien aikana. Kirjoittamisen monet tasot ovat antaneet sopivan alustan purkaa omia tuntojaan ja sanoittaa sisällä myllertäviä tunnekuohuja. Kirjoituskone laulaa nykyään sulosävelmiä melkoisella tahdilla. Sisälle patoutuneet ajatukset ovat löytäneet tapansa purkautua ulos eikä sitä virtaa pidä pysäyttää. Heinon runot antavat ajattelemisen aihetta ja jättävät tilaa myös lukijan mielikuvitukselle.

Ohessa Markku Heinon runo kokoelmasta Kuudesti kerrottu (04/2020)

isä



näytit kerran mulle tähteä

silmilläs kerroit miksi valo on niin tärkeä

pidit kädestä ajattelit taivaan väreillä

et hyvä on olla lähellä



kun olin pieni kutitit nauroin sun kämmenellä

kuin onnellinen pesusieni

turvaan mut kuuntelit hyvään yöhön peittelit

tarinaksi vuorikarhun sun voimaas kiinni rapsutit

peloistani vapautit

isä

oi isä!



aika ilman tietäjää lumottua kuuta

olis ollut niin paljon vähemmän

oisin pessyt lauantaina väärää sukkaa

vanuttanut monta itkua aiheetonta

kolissut karman kulmiin

nähnyt vain harmaan häilyvän



sun vierellä on ollut hyvä kävellä

elämän teillä kääntyä

ei tarvitse sorateillä hirvikärpäsistä hätäillä

ain katsees on ollut täynnä rohkaisua

ymmärrystä rakkauskertomilla hyväksyvä

tähtimetsään unohdettua aikaa huutelen

kun runo varastaa huuliltani tuulen

tiedoistani taidoistani sanoillani



kiitollisuuden suuresta sielustasi suutelen



vie meitä eteenpäin virta elämän

tuo joskus eteen aamun hämärän

unohtaa onnen kiiltävän



mä silloin sut öihini taas tuon sen hetken

kun näytät sitä tähteä

tiedän silloin et rakkaudella on uusia värejä

ja miks ilo on niin tärkeä

isä

rakas isä!



ilman sun hymyjä kaikki ois niin pientä

en ois löytänyt onnea varten sitä pesusientä

joilla pestään rakkauden kiteitä

millä ajatellaan kuin taivaan äärellä

ja miten ollaan kuin kukka suurella kämmenellä