Kulutin taas kerran omaa aikaani katsomalla yön pimeydessä Kumman Kaa- sarjaa uusinnanuusintana. Haikeudella aloin muistella aikaa, kun parhaan ystäväni kanssa oltiin sinkkuja ja hyvin usein saimme kuulla muistuttavamme Annea ja Ellua. Vieläkin tunnen ylpeyttä siitä vertauksesta!
Aloin miettiä, että millaista Annen ja Ellun elämä olisi ”after kids”? Kun Ellu olisi ottanut taas kaksi liikaa ja päätynyt Vesan kanssa panee vähän huolimattomasti. Kun Vesakin sit tajuu, että Ellu on paksuna! Ei ois ehkä pitänyt juoda sitä kossuu!
Ensin tulisi tottakai järkytys. Sitten Annesta kummitäti ja Ellusta äiti. Ellu ja Vesa koittaisi elää perheenä yhdessä. Ellu saattaisi joskus todeta Vesalle, että onko sulla menkat tulossa kun oot tommonen ja mennä lämmittämään saunaa. Sihauttaisi siellä kiukaan luona tikkuja raapiessa salaa oluen, jonka Vesa kyllä tajuis. Laittaisi Annelle viestiä, että vittu kun vituttaa taas tää perhe-elämä, muttei oikeesti tarkota sitä. Laittaisi siksikin, ettei Annea niin paljon harmittaisi olla yksin.
Koska lapsella on myös isä niin Ellu pääsisi myös lapsen jälkeen Annen kanssa irrotteleen, harvemmin, mutta sitten kun pääsisi niin täysillä! Varavalkkarin lisäksi käsilaukussa täytyy olla parit vara-alkkarit. Kyl ne säilyy, jos ei ne mee.
Ellu ei ehkä heräisi enää uimarannalta ilman laukkua ja kenkiä, mutta saattaisi nukahtaa taksiin ja ajattaa itsensä väärään osoitteeseen. Taksikuski taluttaisi lopulta ovelle, mutta Ellu ei silleen vanhaan malliin ehdottelisi jatkoille menoa. Esittäisi seuraavana päivänä maailman parasta äitiä ja ettei tullut otettua yhtään liikaa. Nukahtaisi hetkeksi katsoessaan lattialla lapsensa leikkejä ja herätessään jalat olisi täynnä tarroja. Luottokortti laskusta jäisi Vesalle kiinni, että tuli otettua unet taksimatkalla.
Anne olisi vieläkin sinkku sekä lapseton. Yhdessä ne jois punkkua tuopeista ja selaisi tinderiä ”panisin, mäki panisin”. Välillä Ellu pohtisi et kehtaako näyttää välissä kuvan pikku-Enskasta, kun on niin hauskan näköinen opetellessaan syömään soseita. Toisinaan Ellu miettisi, että kotona voisi olla kivempaa mutta haluaa pitää kiinni siitä vanhasta tunteesta ennen lasta. Baariinkin olisi vähän pakko lähteä ettei Anne luulisi, että lapsi on muuttanut sitä ihmisenä. Mut näksyjä se ei enää joisi, ainakaan joka kerta. Muistaa hyvin sen kerran kun raskauden jälkeen otti näkäräisiä ja taksin väärään osoitteeseen, muuta ei kyllä illasta muista.
Välillä Ellu haikaillen miettisi entistä elämäänsä ja kaikkea sitä sutinaa mutta olisi kuitenkin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa. Harmittelisi, että Annen kanssa ei ole enää niin paljon yhteistä kun sillä ei ole lapsia ja itsellä ei ole niin paljon vapaa-aikaa kuin ennen.
Anne on kuitenkin aina se ihminen, joka muistaa ketä tarkoitetaan kun puhutaan miehestä, joka halusi kutsua impotenssiaan ystävyydeksi . Kun puhutaan panemisesta, Anne osaa nauraa aina kohdassa, kun Ellu tuumaa ”se ei sitten ollut pieru”!
Voi kunpa saisin nähdä Heli Sutelan ja Minna Koskelan version tästä!
Teksti: Pikku Myytinmurtaja
