Olen itse kasvanut autottomassa perheessä. Meillä kuljettiin kaikkialle kävellen, pyörällä, bussilla tai junalla. Oli mökki ja oli harrastuksia. Ihan niin kuin kaikilla muillakin lapsilla. Bonukseksi käytiin etelänmatkoilla niillä rahoilla, jotka säästettiin, kun ei ollut sitä autoa.
Muistan lapsuudesta, että kukaan kavereista ei ihmetellyt autottomuuttamme ollenkaan, moni aikuinen sitten sitäkin enemmän. Autolliset miettivät, että miten ihmeessä meidän perheemme tulee toimeen, ja oma mummokin säälitteli autotonta perhettä. Ei siinä kyllä mitään sääliteltävää ollut; lapsuus oli hyvä enkä koe, että mistään jäätiin siskon kanssa paitsi autottomuuden takia.
Ennen lapsemme syntymää mietimme puolisoni kanssa, millaisin keinoin voisimme rakentaa oman lapsiperhearkemme autottomaksi. Nyt jaan nämä vinkit sinulle eteenpäin. Ehkä sinäkin vielä liityt autottomien perheiden joukkoon?
Valitse kodin sijainti tarkoin
Ehkäpä kaikista merkittävin valinta tehtäväksi. Koti hyvien julkisten liikenneyhteyksien lähettyvillä tekee autottomasta arjesta merkittävästi helpompaa. Jos töihin on julmetun pitkä matka pyörällä tai kauppa toisessa pitäjässä, niin aivan takuulla alkaa autottomuuden valinta harmittaa viimeistään toisella asuinviikolla.
Panosta hyviin polkupyöriin
Mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin yrittää sotkea huonolla fillarilla kauppa- tai työmatkaa. Mikäli töihin tulisi taittaa pidemmältikin kilometrejä, kannattaa arjen sujuvuuden helpottamiseksi harkita sähköpyörän hankintaa. Pääset näppärämmin perille mutta samalla kunto kasvaa.
Vinkki! Mikäli perheessä on kaksi aikuista, joista toisella on sähköpyörä, kannattaa yhteisiä ajeluita varten hankkia talouteen myös toinen sähkömankeli. Näin estetään sen sähköttömän osapuolen ärtymys siitä, että kanssapolkija rullailee helpommin, nopeammin ja vähähikisemmin niin tasamaalla kuin ylämäessä.
Ekstravinkki! Pyörään kiinnitettävä peräkärry tekee isompien tavaroiden ja kauppaostosten kuljettamisesta aika paljon helpompaa, kuin että yrittäisit saada kaikki kamat kiinnitettyä mustekaloilla pyörän tarakalle kiinni. Peräkärryyn saa ahdettua parhaimmillaan aikamoisen kasan ruokaa: 55 kiloa taitaa olla meidän perheen maksimimäärä, mitä kerrallaan on kaupan noutopalvelusta kotiin fillaroitu. Noilla tuontikiloilla ei tarvitse kaupassa käydä kovin montaa kertaa kuussa.
Satunnainen vuokra-auto helpottaa pidempiä reissuja
Kylläpäs tekisikin mieli lähteä Iisalmeen, mutta matka on pitkä ja julkiset kulkevat huonosti tai vääriin aikoihin. Tavaraakin pitäisi saada mukaan aika paljon, koska lapsi tarvitsee vaunut ja vaipat ja nallet ja varavaravaravaihtovaatteet. Satunnaisesti vuokrattu auto helpottaa näitä pidempiä kyläreissuja, ja bonuksena saat aina uudehkon ja hiljattain huolletun auton. Vuokraamoissa on monesti tarjouksia, ja perhe saattaa päästä matkustamaan jopa halvemmalla ottaessaan vuokra-auton verrattuna siihen, että matkustaisi julkisilla.
Taksillakin pääsee
Apua, olen autoton ja nyt mummon kaiman kissa tarvitseekin apuani toisella puolella kaupunkia enkä jaksa ajaa sinne pyörällä eikä päiväohjelmaan mahdu julkisilla suhailu! Ei hätää, sillä tähänkin on ratkaisu. Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon sinulla menee kuukaudessa rahaa autoon, sen ylläpitoon ja bensoihin? Aika paljon, eikö? Samalla rahalla autat sitä mummon kaiman kissaakin pari kertaa kuussa, käyt vaikka apteekissa kuumeessa tai viet lapsen lääkäriin, näppärästi taksilla. Ja saat vielä rahaa säästöön verrattuna siihen, että hassaisit kaiken omaan autoon.
Lopuksi
Ei ole huonoja pyöräilykelejä, on vain huonoja varusteita. Kaikki on polkijan asenteesta kiinni.
