Lapsiperhekuvauksen suosio jatkaa kasvuaan -Fiiliksen välittyminen on tärkeintä onnistumisen kannalta!

Lapsiperhekuvauksen suosio jatkaa kasvuaan -Fiiliksen välittyminen on tärkeintä onnistumisen kannalta!
Kuva: Helin Kulla

Teksti: Jonna Sjögren

Nykypäivän lapsiperheet vierailevat valokuvaajan luona yhä enemmän. Lapsiperheiden valokuvaus onkin kokenut vuosien saatossa melkoisen mullistuksen. Enää ei istuta käsi kauniisti poskelle aseteltuna, pilven värisen taustakankaan edessä, ja katseen tuijottaessa yläviistoon ohi kameran. Nykypäivän lapsiperhekuvaus pitää sisällään jotain aivan muuta. Nykypäivän valokuvauksessa on mukana kauniin kuvan lisäksi myös tunne, joka välittyy kuvan kautta katsojalleen. Miten hyvältä se kaikki tuntuikaan juuri sillä hetkellä.

Kymmenen vuotta edellisestä studiovierailustani kuluttaneena saavuin newborn kuvauksiin esikoiseni kanssa. Etsin automaattisesti katseellani konkreettista ”kohtaa”, joka olisi selkeästi varattu valokuvausta varten. Vähän juuri sen pilvikuosisen taustakankaan tyyliin, mutta jotain hieman vähemmän retroa. Päinvastoin. Studion oven avattua vastaan tuli valoisa, ja harmoninen tila. Ei rullaverhotyylistä taustakangasta, ei sikin sokin puikkelehtivaa johtoviidakkoa. Oli sohva, tyynyjä, sänky, sekä erilaista rekvisiittaa rekissä ja laatikoissa. Me vanhemmat saimme vauvan kuvaamisen ajan istua ja juoda kahvia, kuvaajan pukiessa ja hyssytellessä pientä, vatsanväänteistä vauvaa. Selkeästi oli homma hanskassa, sillä pieni ja vatsanpuruinen pojan alku rauhoittui ja nukahti hyssyttelyyn välittömästi.

Kuvaajatarjontaa on valtavasti ympäri Suomen, ja jo yksistään pienellä kotipaikkakunnallani valinnanvaraa on paljon. Outi Sirviö, Helin Kulla, Heli Savolainen, sekä Halla Visions -nimen takaa löytyvä Riikka Saarenpää ovat hyviä esimerkkejä lapsiperheiden keskuudessa suosituista, Kouvolalaisista valokuvaajista. Kokemus näillä kuvaajilla vaihtelee puolentoista ja kymmenen vuoden haitarilla. Erilaisen kokemuksen ja oman tyylinsä siivittämänä heistä jokainen on kuitenkin luonut vankan suosionsa lapsiperheiden keskuudessa. Kuvaajista Sirviö ja Kulla kuvaavat myös muuta lapsiperheiden ohella, ja ikuistavat kameralleen esimerkiksi erilaisia tapahtumia. Savolainen ja Saarenpää puolestaan keskittyvät pelkästään lapsiperhekuvauksiin.

Vastasyntyneiden kuvauksen mainitsee jokainen kuvaaja kuuluvan tilatuinpien tuotteidensa joukkoon, ja se vaatiikin lapsikuvauksista eniten valmisteluja. Newborn kuvaukseen tuleva perhe saakin kuvaajalta ohjeet koskien päivän kulkua kotona ennen kuvausta. Valmisteluilla pyritään rentouttamaan vauvaa, ja täten helpottamaan kuvausta. Itkut eivät haittaa, tarvittaessa voidaan pitää taukoja ja vastata vauvan tarpeisiin. Aikaa varataan kuvaajasta riippumatta reilusti, puolestatoista kolmeen tuntiin. Joustamisen varaa ehdottomasti löytyy, ja tärkeintä onkin edetä täysin pienen ihmisen ehdoilla. Mikäli silti itkettää, muistuttaa Savolainen sylin olevan aina se paras paikka. ”Sitä se on kuvissani muutenkin, ja sen me juuri haluamme muistaa. Miten hento ja pieni hän alkutaipaleella oli, ja miltä hän tuntui tuntui siinä sylissä.”

Odotusajan kuvausten suosio vaihtelee kuvaajakohtaisesti, ja Savolainen uskookin sen olevan vasta nouseva trendi. Toisena suosiota keräilevänä tulokkaana mainitsee puolestaan Saarenpää puolivuotiskuvauksen, ja on selkeästi iloinen kyseisen kuvauksen nousevasta suosiosta. ”Itselläni bookataan eniten newborn- ja yksivuotiskuvauksia. Nyt päätään nostaa onneksi myös puolivuotiskuvaus, joka on ihana kokonaisuus noiden kahden edellämainitun genren väliin!”

Kuvaajat ovat yhtä mieltä siitä, että etenkin kesällä ja alkusyksystä on paras kuvauspaikka ehdottomasti ulkona luonnonvalossa. Kulla kertoo perhekuvausten toki onnistuvat ulkona ympäri vuoden, mutta tällöin edessä on vanhempien ja lasten rakastama ulkovaaterumba. ”Talvella pysytään useammin studiolla, koska pienten lasten vanhemmat kokevat sen helpommaksi. Itse kuvaan mieluusti ulkona ympäri vuoden!” Myös Sirviöllä on asian tiimoilta samat ajatukset. ”Miljöökuvauksia voidaan tehdä vuodenajasta riippumatta, kunhan pukeutuu sään mukaan!” Rekvisiittaa puolestaan käytetään pääsääntöisesti kuvauksissa niukasti, vaikka aina edetäänkin tilanteesta riippuen. Saarenpää kertoo, ettei hänen kuvaustyylinsä juurikaan perustu rekvisiittoihin. ”Pyrin toteuttamaan kuvat ajattomalla otteella, ja tuomaan lapsen sekä muun perheen keskiöön.” Kuvaajat ovat yhtä mieltä siitä, että rekvisiittoja enemmän pyritään keskittymään perheen sisäiseen kemiaan, ja tuomaan esiin aitoja tunteita. Välillä pieni rekvisiittakin on kuitenkin paikallaan. Käytetyinpänä kerrotaan yksimielisesti peitot ja viltit, joita käytetään esimerkiksi alustoina. Sirviö kuitenkin muistuttaa, että lapselle rakkaita tavaroita, esimerkiksi unilelun tai vaikkapa potkumopon voi halutessaan ottaa kuvaukseen mukaan.

Newborn kuvaukseen valokuvaajat antavat selkeästi eniten ohjeita etukäteen, muihin kuvauksiin valmistautuessa mahdollinen ohjeistus koskee lähinnä vaatetusta. Lisäksi myös rekvisiitan ollessa vähäistä nouseekin mieleen kysymys: Miten kuvat sitten ovat niin uskomattoman kauniita? Tähän jokaisella kuvaajalla on vastaus valmiina, eivätkä vastaukset juuri toisistaan poikkea. Aitous, rentous, luonnollisuus, ja tunteet. Niistä on onnistunut valokuvaus tehty. Kulla kertookin ettei kyseessä ole pelkkä valokuvaus, vaan enemmänkin laatuaikaa perheen kesken. ”Vaikka lapsi olisi itkuinen, yleensä kuvat saadaan silti. Tällöin kuvaushetkellä tuntuu, ettei tästä tule nyt mitään. Silti gallerian nähdessään yllättyy!” Kuvaajat yksimielisesti muistuttavatkin, ettei kuvausta pidä suunnitella, eikä miettiä liikaa etukäteen miten sen haluaisi sujuvan. Kun tunnelma on rento ja hauska, myös perhekemia tulee parhaiten esiin. Mikäli jännittää, antavat kuvaajat pieniä vinkkejä ja ohjeita kuvaustilanteessa. Savolainen tiivistääkin kaikkien kuvaajien esilletuoman asian viestiksi asiakkailleen. ”Luota muhun, että osaan katsoa mikä toimii, ja että autan sua. Mun työ on ottaa kuvat joihin sä rakastut, ja saada sut tuntemaan. Joten luota.”

Jonna Sjögren

Jonna Sjögren

Kohta kolmekymppinen hoitoalan vuorotyöläinen. Valloittavan vauhtihirmun äiti, ikuisuusremoitsijan avopuoliso, sekä herkkyyttään sarkasmin taakse piilotteleva maailmantuskailija