Vuosia ennen omien lapsihaaveiden hahmottumista olin vierailulla suomalaisessa kylpylähotellissa. Päätin pistäytyä vedessä lillumisen lomassa ulkoalueelle rakennetulla saunaosastolla, jonka vetonaulana mainostettiin savusaunaa.
Matala hirsirakenteinen mökki kieltämättä muistutti aitoa savusaunaa, sisällä haisi savu ja seinät olivat noen tahrimat. Suuren kiukaan kivien lomasta pilkottavat ja punaisina hehkuvat sähkövastukset kuitenkin kielivät siitä että jossain oli oikaistu.
Elämyksen puolikas sai muutkin hotellivieraat saapumaan runsain joukoin nauttimaan nähtävyydestä. En tiedä oliko vika sähkövastuksissa vai vahvassa savunhajussa, mutta osa saunojista kävi vain ovella kääntymässä ja poistui heti päästettyään lämmön pihalle.
Viereeni lauteille istahti isä tyttärensä kanssa. Lapsen koosta ja käsivarsissa olevista puhallettavista uimakellukkeista päättelin tytön iäksi noin neljä vuotta. Mies nojasi noesta välittämättä seinään, sulki silmänsä ja risti kätensä rinnan päälle. Pää hiukan takakenossa ja silmät tiukasti kiinni puristettuina mies näytti siltä, että yritti siirtää henkisen olemuksensa johonkin täysin toiseen paikkaan. Kenties mies seikkaili juuri nuoruutensa kesissä, ennen vaimoa ja perhe-elämän hektistä rytmiä.
Mies sivuutti lyhyesti murahdellen kyselyiässä olevan tyttärensä kysymykset kiuaskivien alkuperästä, saunan hajusta, altaalla nähdyn sedän selkäkarvoista sekä lauteilta poistumisen ajankohdasta. Kysymysten tulvasta piittaamatta mies yritti kliseisten elämänohjeiden mukaisesti selvästi tarrautua hetkeen ja nauttia ohikiitävän tuokion ajan lempeistä löylyistä ja sisäisestä rauhasta ennen hyppäämistä takaisin rentouttavan perheloman jatkuvaan ralliin.
Pienen hetken suunnitelma näytti toimivan ja kysymyspatterikin ehtyi hetkeksi. Sitten tyttö ilmoitti kovaan ääneen kelluntavälineidensä olevan tulessa. Mies reagoi ensin ilmoitukseen sihahtamalla ”Shh! Isi nauttii nyt”, kunnes hänen aivonsa rekisteröivät tytön viestin ja silmät rävähtivät auki. Kokeiltuaan kellukkeiden lämpötilaa mies kantoi tyttärensä kiireesti ulos viilentymään.
Tuo tilanne ja etenkin isän täynnä tunnetta ollut lausahdus jäi kaikumaan korviini vuosikausiksi. OIen kertonut tarinaa kavereilleni humoristiseen sävyyn, mutta viimeisen neljän vuoden aikana olen ymmärtänyt, että tuo lyhyt näytös savusaunan lauteilla tiivisti pelottavan hyvin sen, mitä vanhemmuus tulisi omallakin kohdallani olemaan. Carpe diem, tartu hetkeen ja nauti tuosta hetkestä kun voit. Kohta se on ohi.
Jos siis sinä savusaunassa väkisin hetkeen tarrautunut isä luet tätä, tyydyn vain toteamaan, että tiedän nyt miltä sinusta tuntuu. Tosin laskujeni mukaan tyttäresi taitaa olla jo yläasteiässä, joten toivottavasti saat nykyään nauttia löylyistä rauhassa. Ehkä itsekin vielä joskus. Sitä odotellessa nautin niistä hetkistä kun lapsiani vielä kiinnostaa viettää aikaa kanssani ja jaksavat kuunnella höpinöitäni.
