5 totuutta lapsenkasvatuksesta ja karmasta

Olet ehkä vanhempana huomannut, että joitakin asioita lapsen kanssa toimiessa ei vaan yksinkertaisesti uskalla tai voi sanoa, tehdä tai ennakoida. Omasta kokemuksesta tunnistan ainakin viisi tilannetta, jotka toisaalta ennalta tiedän, mutta silti yllätyn joka kerta.

Totuus nro 1

Jos olet päättänyt, että tänään lapsen nukkumaanmenon jälkeen leivon/luen tenttiin/kirjoitan blogin/käyn saunassa tai mitä muuta tahansa tavallisuudesta poikkeavaa, ei lapsi luonnollisestikaan suostu nukahtamaan normaaliin aikaan, jos ollenkaan. Kesällä tämä tuli todettua, kun 1-vuotissynttärin aattona kakkutikkareiden ja koristeviirin askartelu päästiin aloittamaan vasta puoliltaöin. Parisuhteen laatuaikaa parhaimmillaan, joskin uni on yliarvostettu voimavara kuvakollaasiviirin rinnalla.

Totuus nro 2

Kuulet äitiryhmästä, naapurilta tai tarhasta, että lapsesi kanssa saman ikäinen Päivi-Kalevi on oppinut kiipeämään pois pinnasängystä tai riisumaan yöllä itse vaipan pois. Huokaiset ja ehkä ääneenkin toteat, että huh, onneksi meillä ei tällaista harrasteta. Näiden sanojen vaikutus on suurinpiirtein sama kuin taikasauvan heilautus. Heti seuraavana iltana lastenhuoneesta kuuluu tumpsahdus, tai aamulla huoneeseen kävellessä löydät rutikuivan vaipan lapsen sängyn jalkopäästä. Onneksi vertaistukea on tarjolla Päivi-Kalevin äidistä.

Totuus nro 3

Valmistaudut tärkeään menoon, kuten lääkärillä käyntiin. Olet huomioinut valmistautumisajassa pukemishaasteet, minäitekengätlaitan-tahtotilan, unohtuneiden vaippojen tai eväiden vuoksi tehtävän ylimääräisen kauppareissun tai viimehetken kakkativolin. Silti juuri sinä aamuna lapsesi ensimmäistä kertaa ikinä saa maitopullon korkin auki ja kaataa juomat itsensä ja sinun päällesi, tai levittää biojäteroskiksen sisällön ympäri keittiötä sillä aikaa kun solmit omat kengännauhasi. No, onneksi isä tulee kotiin ennen meitä. Siirrät banaaninkuoret pois oven edestä ja toivot etteivät auringonsäteet yllä lämmittämään biojätekasaa.

Totuus nro 4

Töissä on tärkeä viikko, kauan odotettu viikonlopun perhereissu häämöttää tai olet saanut viimeinkin sovittua mammalounastreffit. Kun viimeiset suunnittelut on tehty, tarhasta soitetaan että lapsella vuotaa nenä. Peru kaikki suunnitelmat ja hautaudu nenäimurin ja villasukkien kanssa kotikaranteeniin odottamaan parempia aikoja.

Totuus nro 5

Et usko, että rutiinit ovat lapselle tärkeitä. Meidän perheen tämän vuoden kohtalokkain virhe oli herättää lapsi puolitoistavuotisneuvolan aamuna 35min tavanomaista aiemmin. Neuvolan ovelle päästiin 15minuuttia myöhässä, ja siinä  vaiheessa itki sekä äiti että lapsi. Paino jäi mittaamatta ja rokote jouduttiin antamaan kahdesti rimpuilun vuoksi. Palkintotarra hävisi ja lahjuksena annettu herra Hakkarainen putosi lattialle. Älä hyvä ihminen uhmaa unirutiineja. Sama pätee ruoka- ja päiväuniaikojen kanssa. Don’t you dare fuck with it.

Lisäksi lapsenkasvatuksessa täysin varmaa on, että kun olet juuri tottunut johonkin tiettyyn vaiheeseen, se loppuu ja alkaa uusi. Samoin toimii se, että kirjoitat blogiin  tai kehut kaverille että meillä nukutaan kokonaisia öitä, loppuu sekin riemu. Myös kaikenlaiset etukäteiset periaatepäätökset lapsenkasvatuksessa ovat turhia, et ole ennen tavannut lapsesi kaltaista ihmistä, joten et voinut mitenkään tietää että hän on sinuakin sitkeämpi. Ja jos kuvittelet että opitpahan kaikki temput mahdollista seuraavaa lasta varten, olet taas väärässä. Hänkin on jälleen uusi ihminen omine uniikkeine temppuinensa.

Tsemppii!!

Teksti: Noora