Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 8: “Kyllä mä silti olen alkanut jopa toisinaan pitämään niistä hetkistä kun käyt meillä”

Kirjeitä anopille -juttusarja – Osa 8: “Kyllä mä silti olen alkanut jopa toisinaan pitämään niistä hetkistä kun käyt meillä”
Kirjeitä anopille -juttusarjassa miniät ja vävypojat kertovat suhteestaan omaan anoppiinsa.

Kuules anoppi,

Olen yksi niistä, jotka leuat louskuen kertovat anopille juuri nyt sen, mitä ansaitsevatkin! Kuules nyt anoppi, se on sellainen juttu, että vaikka keittämäni kahvi huippaa ihan sieltä asti, niin eihän ne laimeat teevedet tunnu piristävän yhtään mitään! Ja tiedätkö, vaikka joskus epäilit mun tehneen jotain tai jättäneen tekemättä, koska mä olen mä ja sä olet anoppi, niin edelleen ajatuksesi ”kuitenkin vävypoika oli syyllinen” jaksaa naurattaa, tai ainakin hymyilyttää.

Olemme auttaneet toisiamme puolin ja toisin. Ja vaikka esitän, että taasko olet meillä, niin kyllä mä silti olen alkanut jopa toisinaan pitämään niistä hetkistä kun käyt meillä, mutta se (omfG, taas?!?) on sellainen ilme vaan. Joskus voisit kyllä lähteä vähän aiemmin.

Tiedän, mitä sulla on ollut elämässä ja sä tiedät mitä mulla. Ollaan pystytty puhumaan asioista niiden oikeilla termeillä ja ennen kaikkea olemaan rehellisiä. Sun supervoima on rauhoittava tilannetaju ja siitä on hyötyä meidän arjessa, jonka diagnoosina on “ruuhkavuodet”.

Ymmärrän toki, että välillä huumori toisen kustannuksella menee yli, mutta olen koittanut oppia lukemaan sun reaktiosta niitä tilanteita. Yleensä kun katsot totisesti kuin kotka nappaamassa hiirtä, on se ollut aika hyvä merkki siitä, että nyt on parempi olla hiljaa vaan. Olisi kyllä kiva että säkin oppisit lukemaan edes vähän mun reaktioista jotain. Tuntuu vähän typerältä kun ”mä menen varastokoppiin vähän hakkaamaan polttopuita” vaikka kaikki toimii sähköllä, eikä meillä ole takkaa.

Tämä nyt oli tällainen anoppi-roast, mutta samaan hyväntahtoisuuteen liittyen sanonpahan nyt vaan, että mulla on kyllä paras puoliso, parhaat lapset ja paras anoppi, jota voi toivoa.

Sulla anoppi on järkeä ja huumorintajua. Sulla on kärsivällisyyttä ja sitä rauhoittavaa tilannetajua luomaan sitä rauhallisuutta meidänkin päiviin.

Että kuules anoppi, kiitos että olet!

Terveisin, vävypoikasi

P.S. Joskus tunne on molemminpuolinen. En tiedä onko ajatus uskomaton, mutta mä pidän anopistani, hän on niin kuin jopa inhimillinen. Joku lukija taisi juuri kokea tajunnan räjäyttävän kateuden hetken.

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus