Tässä neliosaisessa juttusarjassa käsitellään talousasioita lapsiperheessä. Näkökulma ei niinkään ole se, missä asioissa sinä voit vanhempana arjen keskellä säästää tai mistä löytyy halvimmat juustokimpaleet aamupalapöytään, vaan aiheeseen paneudutaan hieman syvällisemmin.
Juttusarjan ensimmäinen osa toimii johdatuksena aiheen pariin, ja seuraavissa käsitellään talouskasvatusta (mitä se on ja kenen vastuulla sitä on järjestää), talouden peruspilareita (säästäminen ja sijoittaminen) sekä kirsikkana kakun päällä sitä, jos taapero haluaa ostaa Teslan osakkeita New Yorkin pörssistä (onnistuuko se, vai pitääkö vain tyytyä kotimaisiin sijoitusmarkkinoihin).
Kuvittelepa seuraavaksi, että sinulla on pieni lapsi (toisilla tämän kuvittelu voi olla hyvinkin helppoa, sillä taapero saattaa roikkua housun lahkeessasi kiinni tälläkin hetkellä). Olet varmaan joskus miettinyt, millaiselta lapsesi tulevaisuus näyttää siinä vaiheessa, kun hän on nuori tai varhaisaikuinen. Ehkä hän opiskelee, ehkä on jo työelämässä, ehkä miettii vielä mitä tehdä elämällään.
Vaikket sitä haluakaan ajatella, hän saattaa myös olla pudonnut kelkasta erilaisten yhteiskunnan tarjoamien tukipalveluiden piiriin. Ei siinä kuitenkaan mitään, sillä onneksi Suomen hyvinvointivaltio kannattelee ihan kaikkia lapsosiaan tarjoamalla tarpeen mukaan joko sosiaaliturvan etuisuuksia niitä tarvitseville tai sitten vaikkapa ilmaisen opiskelumahdollisuuden ikään katsomatta. Vai onko näin välttämättä siinä vaiheessa, kun sinun lapsesi sitä tarvitsee?
Ikävä todellisuus on se, että valtionvelka kasvaa koko ajan. Tammikuun 2021 lopussa valtiolla oli velkaa rapiat 122 miljardia euroa, mikä tekee yksittäistä asukasta kohden maksettavaa 22 177 euroa. Velkaantumisen jatkuva lisääntyminen herättää ainakin itsessäni pohdinnan siitä, kuinka kestävällä pohjalla ovat esimerkiksi juurikin nykyisen kaltainen sosiaaliturvamme ja ilmainen koulutus. Onko yhteiskunnalla enää tarjota vastaavan kaltaisia avuja lapselleni hänen ollessa aikuisuuden kynnyksellä?
Varmaankin suurin osa meistä on jossain vaiheessa elämäänsä ajatellut tekevänsä jotain varautuakseen sen niin sanotun pahan päivän varalle. Kuka on laittanut rahaa klassisesti sukan varteen, kuka perustanut itselleen säästötilin, kuka jättänyt kioskille lottorivin miljoonien toivossa. Jos varaudut siihen itse, miksi et auttaisi lastasi varautumaan siihen myös?
Lapsen nimiin säästetty pesämuna auttaa häntä silloin, kun hän eniten tarvitsee taloudellista tukea. Kun rahan tarpeeseen varautuu hyvissä ajoin ja pieni summa kerrallaan, on elämä paljon helpompaa kuin jos H-hetkenä koittaa iskeä tonneja tiskiin suoraan taskun pohjalta nyhjäistynä.
Näitä tulevaisuuskuvia pohdiskellen voit jäädä odottelemaan juttusarjan toista osaa, jossa käsitellään talouskasvatusta kotona, koulussa ja nyky-yhteiskunnassa.
