Onko neljän kuukauden äitiysloma tarpeeksi?

Onko neljän kuukauden äitiysloma tarpeeksi?
Kuva: Jenna Norman

teksti: Anna-Leena

Espanjassa palkallinen äitiysloma kestää 4 kuukautta. Luit oikein: 4 kuukautta. Siinä ajassa olisi luotava kiintymyssuhde, opeteltava elämään yhdessä, palauduttava raskaudesta ja palattava voimaantuneena ja täynnä energiaa kokopäiväisesti töihin ja mikä parasta: vietävä vauva päiväkotiin.

Aamulla vilkutellaan päiväkodin ovella 4 kk ikäiselle vauvalla, että “Heippa vaan, nähdään sitten neljältä”. (Vaikka tuskin neljältä edes muistat enää kuka minä olen). Äitiysloma muuten lyhenee, jos joudut jäämään raskauden loppuvaiheessa kotiin muusta, kun painavasta lääketieteellisestä syystä. Meidän tapauksessani olen onneksi saanut olla kahden raskauden aikana kotona noin kuukauden verran ennen synnytystä, koska kesäloma sattui sopivasti siihen saumaan. Keskimmäisen kanssa olin töissä vielä synnytystä edeltävänä päivänä. 

Espanjassa ollaan hyvin imetysmyönteisiä ja myös täällä 6kk täysimetystä suositellaan. Tämä johtaa monessa tapauksessa hätäisiin pumppailuyrityksiin, pahimmassa tapauksessa työpaikan vessassa. Paineet täyttää pakastin maidolla ja opettaa vauva juomaan tuttipullosta hylkäämättä rintaa on joillekin äideille kovat ja osa niistä neljästä lyhyestä kuukaudesta (jotka pitäisi saada rauhassa pyhittää uuteen ihmiseen tutustumiseen) menee murehtiessa lähestyvää paluuta töihin. 

Ennen esikoisemme syntymää ajattelin, että neljä kuukauden ikäinen vauva on jo sen ikäinen, että hänet voi hyvinkin jättää jo hoitoon muutamaksi tunniksi päivässä. Voi miten väärässä olinkaan. Pari ensimmäistä kuukautta hujahti ohi nopeasti ja aloin tuntea rinnassani puristavaa ahdistusta ja paniikkia. Kuukautta ennen oletettua töihin paluuta ilmoitin, että jään kotiin. Muutaman seuraavan kuukauden ajan sain työttömyystukea, koska olin ollut töissä ennen raskautta. Sen jälkeen jäin kotiin palkattomalle “äitiyslomalle” ja pystyin lopulta viivästyttämään paluuta töihin siihen saakka, kunnes esikoisemme täytti vuoden. Ja siltikin hän oli vielä niin pieni.

Palasin töihin osa-aikaisesti, muutaman tunnin päivässä maanantaista torstaihin. Uusi työpaikkani oli 5 minuutin matkan päässä kotoa, joten työmatkaan ei kulunut ylimääräistä aikaa. Viimeiset viisi vuotta olen ollut samassa työpaikassa töissä ja tehnyt vain iltavuoroa. Mieheni sai sovittua entisen kolmivuorotyön sijaan vakituisen aamuvuoron, joten minä hoidan lapsia aamuisin ja hän iltapäivisin minun ollessa töissä tai tänä vuonna minun ollessa luennoilla. Tällä hetkellä isommat lapset ovat aamut koulussa, mutta minusta on ihanaa, että pystyn viemään ja hakemaan heidät koulusta ja syömään heidän kanssaan lounaan koulun jälkeen. Puhumattakaan siitä, että Juniorin ei tarvitse mennä vielä päiväkotiin. 

Olemme erittäin onnekkaassa asemassa ja monessa perheessä tällainen järjestely ei ole mahdollista. On silti ihan pakko myöntää, että saatoin ehkä vähän itkeä, kun näin viime vuonna päiväkodin pihalla pieniä, 4 kuukauden ikäisiä vauvoja sittereissä. Yksi hoitaja syötti kolmea vauvaa kerralla. Voin kertoa, että siitä oli vauvantahtisuus kaukana. 

Meillä tämä valinta on tarkoittanut tulojen huomattavaa pienentymistä. Sen sijaan, että tekisin normaalia 8h työpäivää 5 päivää viikossa, olen tehnyt 15 h työviikkoja ja tienannut sen mukaan. Espanjassa palkat eivät päätä huimaa ja kuten arvata saattaa, muutaman tunnin tienestit ei sitäkään vähää.

Mutta arvatkaa mitä? Ei harmita yhtään. Olen saanut olla ensimmäiset kuukaudet kotona. Totuttaa lapseni nukkumaan vain sylissä. Pussailla ja tuoksutella maitokoomaisten vauvojen pullukkaposkia ja nakkisormia. Pyyhkiä kyyneleet ensimmäisten kaatumisten jälkeen. Olla läsnä pidempään, kuin 4 kuukautta. 

Kun me mieheni kanssa vanhoina ja ruttuisina siemaillaan mojitoja aurinkotuoleissamme ja muistellaan menneisyyttä, niin ainakin yhdestä asiasta olen varma: tätä ei kaduta yhtään. 

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.