Selkä menosuuntaan- asiaa turvaistuimista

Selkä menosuuntaan- asiaa turvaistuimista
Kuva: John Benitez

Teksti: Anna-Leena

Varoitus: aion puhua turvaistuimista. Tiedän, että turvaistuimista puhuminen on vähän kuin puhuisi imetyksestä: joku loukkaantuu aina. Aion ottaa riskin ja puhua siitä huolimatta turvaistuimista. Sanottakoon kuitenkin, että tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole loukata ketään, eikä kiillottaa omaa “Vuoden äiti” pokaalia. Haluan jutella istuimista, koska olisin halunnut, että joku olisi kertonut esikoiseni synnyttyä minulle tämän, mitä aion nyt kertoa sinulle.  

Esikoisemme synnyttyä toimme hänet kotiin rattaiden mukana tulleessa, autoistuimeksi soveltuvassa kopassa. Hän jatkoi matkustamista samaisessa “munassa” noin 8 kk ikäiseksi, jonka jälkeen siirryimme lahjaksi saatuun, tavalliseen “nenä menosuuntaan” istuimeen. No problem. Syntyi sisko ja jatkoimme käytännössä samaa linjaa, vaikka hän matkustikin selkä menosuuntaan pidempään, koska oli pienempi ja kevyempi ja mahtui istuimeensa hyvin, eikä toisen lapsen kohdalla ollut muutenkaan samanlaista kiirettä uusien asioiden kanssa.

Kolmannen synnyttyä olin jo kuullut ja lukenut paljon erilaisista istuimista ja varsinkin siitä, miten tärkeää olisi, että lapset matkustaisivat mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan. Koska vanhaan autoomme ei mahtunut 3 istuinta, meni auto vaihtoon ja samalla oli mielestämme hyvä hetki ottaa selvää siitä, miksi ihmiset oikein vauhkosivat nenä menosuuntaan matkustamista, koska “Ainahan niin on tehty.” Kuten monessa muussakin asiassa, “Ainahan niin on tehty” ei ole hyvä perustelu. 

Ilmoittauduimme kurssille, jossa meille selitettiin videomateriaalia apuna käyttäen mitä voi tapahtua lapsen niskalle ja päälle mahdollisessa kolarissa, etenkin matkustaessa katse menosuuntaan. Kurssi kesti 2 tuntia ja sen jälkeen kaikki kolme istuinta meni vaihtoon.

Vauvat ja pienet lapset matkustavat turvallisimmin selkä menosuuntaan – mahdollisimman pitkään, kuitenkin vähintään nelivuotiaaksi. “Miksi? Onks tää nyt taas joku uus muoti?” Kysyy joku varmasti mielessään. Ei ole muoti, kyse on fysiikasta. “Ennen ajeltiin ilman turvavöitä ja mitään ei sattunu” ajattelee toinen. Kyllä sattui, mutta sitä ei kyseiset henkilöt ikävä kyllä ole kertomassa- 

Miksi lasten on turvallisinta matkustaa selkä menosuuntaan, mahdollisimman pitkään? 

  “Yksivuotiaan pää painaa noin 2,2 kg. Jos lapsi painaa 9 kiloa, pään paino on noin 25 % kehon kokonaispainosta. Kolmivuotiaan pää painaa noin 2,7 kg. Jos lapsi painaa 15 kg, pään paino on noin 18 % kehon kokonaispainosta. Aikuisen pää painaa noin 4,5 kg. Jos aikuinen painaa 75 kg, pään paino on vain noin 6 % kehon kokonaispainosta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos auto törmää 50km/h vauhdissa, 6 kuukauden  ikäisen vauvan pään paino (n.2kg) vastaa 50 kg painoa. Törmäyksen sattuessa turvavyöt/valjaat pitävät lapsen kehon kiinni istuimessa, mutta pää jatkaa matkaamista eteenpäin. On sanomattakin selvää, että vauvan tai pienen lapsen niska ei kestä tällaista painoa ja törmäys voi aiheuttaa vakavia vammoja tai pahimmassa tapauksessa kuoleman. Selkä menosuuntaan matkustaessa lapsi heilahtaa istuimen takaosaan ja voima jakautuu tasaisesti istuimen koko selkänojaan, mutta naama menosuuntaan matkustavalla lapsella voima kohdistuu niskaan.

“Selkä menosuuntaan asennettu turvaistuin tukee nokkakolarissa lapsen päätä ja niskaa, jolloin päähän, niskaan ja selkärankaan kohdistuu vähemmän rasitusta”.

Asiasta löytyy paljon infoa, jos asia kiinnostaa. Kuten sanoin heti alussa, aihe on arka, koska kyse on lapsen turvallisuudesta. Arastakin asiasta pitäisi kuitenkin pystyä puhumaan, varsinkin, kun kyse ei ole mistään “musta tuntuu” asiasta, vaan kuten aiemmin jo sanoin, fyysikasta. 

Matkustusmukavuus

Polvet koukussa matkustaminen ei ole ongelma eikä turvallisuusriski. Me aikuiset näemme lapsen turvaistuimessa jalat koukussa ja mieleen nousee heti ajatus siitä, miten epämukava asento lapsella on, mutta jos seuraa lasten leikkejä ja asentoja esim. piirtäessä, huomaa miten lapsilla on muutenkin vähän väliä vähintään yksi jalka pää takana ja toinen kainalossa. 

Matkapahoinvointi

Meidän lapset kärsivät matkapahoinvoinnista. Myös sen takia olemme saaneet kuulla kauhistelua ja neuvoja siitä, miten naama menosuuntaan matkustaen tämä helpottuisi. Noh, me tosiaan kerettiin matkustaa aika pitkään nenät menosuuntaan ja lapset voivat ihan yhtälailla pahoin silloinkin. 

Miten teillä matkustetaan?

Lue lisää:

www.liikenneturva.fi

www.acontramarchasalvavidas.es

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.