Saako tulevan lapsen sukupuolta toivoa? Mielestäni saa. Saako syntyneen lapsen sukupuoleen pettyä? Mielestäni ei saa.
Nuoresta asti toivoin saavani neljä poikaa. Minulla oli heille jopa nimet valittuna (muistan ainoastaan kahden nimet, jotka olivat Sid Alexander ja Dan Joakim) ja olin jo ennen ensimmäistä raskauttani itselleni profiloitunut nimenomaan poikien äitinä. Syitä tälle ”poikien suosimiselle” olen monesti miettinyt ja ainoa vähänkään pätevä syy tälle on ollut tyttöjen maailman raadollisuus, josta luonnollisesti itsellänikin on kokemusta.
Olin onneni kukkuloilla, kun ensimmäinen lapsi paljastui pojaksi ja olin äärimmäisen ylpeä pienestä, ihanasta pojastani. Luonnollisesti toivoin myös toisen lapseni olevan poika, mutta mieheni vähän mieluili tyttöä (suora lainaus hänen sanoistaan kuului: ”mä haluaisin, että poika saisi ihan oman siskon.”)
Ultrassa uusi tulokas paljastui tytöksi ja kyllä: minä tunsin salakavalan pettymyksen tunteen rinnassani. Samaan aikaan tunsin myös suunnattoman huonoa omatuntoa siitä pettymyksestä. Painotin itselleni ettei tällaiseen asiaan saa olla pettynyt, koska lapsi oli kuitenkin tulossa ja kaiken lisäksi vielä terve. Onnekseni edes minä en ole sellainen puupää, joka olisin jäänyt pettymykseeni vellomaan, sillä aika pian aloin odottaa pientä, toivomani mukaan punatukkaista tyttöäni innolla saapuvaksi.
Tyttö paljastuikin hyvin pieneksi ja ajan mittaan myös punatukkaiseksi ja olimme koko perhe äärettömän onnellisia hänestä. Esikoispoikakin paljastui pikkusiskoaan kohtaan äärimmäisen suojelevaiseksi.
Kolmannen lapsen kohdalla sama teatteri alkoi alusta uudestaan: toivoin salaa pientä poikaa mieheni toivoessa ääneen toista tyttöä. Kävimme paikallisessa synnytyssairaalassa rakenneultrassa. Jouduimme ottamaan tuolloin hieman päälle vuoden vanhan tytön mukaan sairaalaan ja isä joutui kätilön kehotuksesta jäämään odotustilaan pikkuisen kanssa siksi aikaa, että kätilö tarkasti kohdussa kasvavan kaverin kunnon. Todettuaan kaverin terveeksi kätilö päästi myös isän tutkimushuoneeseen paljastaakseen meille vauvan sukupuolen.
”Kyllä sieltä tyttö näyttäisi olevan tulossa.”
Mieheni ilmeisesti päätti, että tuolloin oli loistava aika alkaa väläytellä älynlahjojaan:
”Aaaaa, no onks sillä muuten kaikki kunnossa?”
Minun ja kätilön ilmeet olivat kuulemma näkemisen arvoisia. Kätilö kuitenkin onnistui naurultaan vakuuttamaan isälle, että sukupuolesta huolimatta lapsella oli kaikki aivan hyvin. Möläytyksestään huolimatta isä oli erittäin tyytyväinen, sillä hän sai silläkin kertaa haluamansa.
Niin sain muuten minäkin. Kävi ilmi, että neljän pojan sijasta yksi poika ja kaksi tyttöä olivat juuri täydellinen kombo minulle. Vauvan sukupuolen selville saaminen (milloin se ikinä tapahtuukaan) on jännittävää ja kaiken lisäksi siinä on sataprosenttinen tyytyväisyystakuu. Haluan kertoa tästä asiasta omakohtaisella kokemuksella, koska on ihan ok toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, mutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä että arpapeliähän se loppujen lopuksi on. Tässä lotossa onneksi voittaa aina ja jokainen arpa on voitokas.
Ei vielä kommentteja