Ex-uupunut äiti Anni Arola

Ex-uupunut äiti Anni Arola

Käyn keskustelua uupumisesta iloisen ja hersyvästi nauravan äidin kanssa. Pikaisella vilkaisulla ei voisi kuvitella, että vastassa on uupumista vastaan tiukan kamppailun käynyt ex-uupunut äiti. Se vahvistaa sen, että ihmistä katsomalla ei koskaan voi tietää, mitä sisällä tapahtuu.

Anni Arola on käynyt pitkän, vuosia kestävän kivisen tien oman jaksamisensa kanssa. Asiaan lopullinen herääminen vaati totaalisen romahduksen. Siihen saakka hän yritti sinnitellä kaikin käytössä olevin keinoin. Normaalin ja liiallisen väsymyksen raja oli hankalasti erotettava. Reissutöissä oleva mies, kaksi pientä lasta kotona ja kaukana oleva turvaverkko loivat ensitahdit uupumiselle. Tahmea ja huono olo alkoivat olla jatkuvasti läsnä ja värittivät kaiken harmaaksi.

Arolan mukaan uupuminen alkoi näkyä ensiksi unen laadussa. Nukkuminen alkoi olla hankalaa ja kertaantunut väsymys teki nukahtamisesta entistä vaikeampaa. Keho kävi kierroksilla silloinkin, kun sen olisi pitänyt palautua ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Kun nukkumisesta ei tullut enää mitään, alkoi itseään toteuttava kierre pyöriä entistä kovemmalla vauhdilla. Pysähtyä ei enää voinut. ”Pelkäsin, että en pääsisi enää liikkeelle” Arola muistelee hankalimpia aikoja.

Unettomuus sai Arolan hakeutumaan lääkäriin. Samalla viikolla neuvolan vinkin kautta hän sai apuja kotiin Perhekeskus Takataskusta. Ulkopuolinen apu ja itselle sallittu pysähtyminen saivat aikaan romahduksen. Äärimmilleen viritetty jänne meni kerrasta poikki. Matalan kynnyksen mielenterveysyksikkö – Pilke tarjosi nopean avun. Nopeasti ja ammattimaisesti toteutettu hoito käänsi akuutin kriisin voitoksi ja tilanne muuttui hetkellisesti parempaan suuntaan. Uusi aallonpohja puoli vuotta myöhemmin sai Arolan pysähtymään pakon edessä uudestaan.

Arola pääsi hoitavan lääkärin kautta Kelan tukemaan psykoterapiaan. Sen avulla hän on löytänyt balanssin oman hyvinvoinnin palapelinsä ylläpitämiseen. Puhumisen merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Ymmärrys omasta jaksamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on kasvanut. Arola on palannut töihin ja jo se itsessään on lisännyt hyvinvointia. Neljän vuoden aikana hänellä ei ollut omaa aikaa. Nyt jo töissä käynti antaa äidille aikaa hengähtää ja energinen työminä ottaa vallan. Elämä ei ole enää pelkästään äitijohtoista.

Oman ajan ottaminen on nykyään osa Arolan arkea Artikkelin kuvat:Tuomas Mäkelä

Arola tietää kokemuksesta, että liiallisen uupumisen erottaminen normaalista on hankalaa. Ennakoiminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta siihen kykeneminen on haastavaa. Arola haastaa myös uupumiseen liittyviä myyttejä ja häpeäntunnetta. Oman jaksamisen loppumista ei pidä hävetä. Hän muistuttaa, että uupuminen ei ole heikkoutta eikä se vähennä rakkautta lapsia kohtaan. Arola rohkaisee kaikkia asian kanssa kamppailevia olemaan ajoissa yhteydessä esimerkiksi neuvolaan. Apua on tarjolla, kun sitä osaa pyytää. Haasteiden ei aina tarvitse kasautua liian suureksi vuoreksi. Silloin niiden purkaminen on vaikeampaa.

Omassa elämässään Arola on löytänyt tasapainon. Pakko ei määrittele enää asioita heidän arjessaan. Arola myöntääkin, että harva asia on sellainen, joka oikeasti on pakko tehdä. Joustavammalla ja armollisemmalla asenteella pääsee pitkälle ja helpottaa omaa taakkaansa. Miehen loppuneet reissutyöt ovat tuoneet perheen arkeen tasaisen rytmin ja myös kadoksissa olleet omat harrastukset takaisin. Arola korostaa äitien omaa aikaa ja sen tarpeellisuutta. Oli sitten kyseessä salitreeni tai lyhyt hetki metsässä, sen merkitystä ei voi väheksyä. Omia akkuja ladannut äiti on aina koko perheen etu.

Jussi

Jussi

Kovaa vauhtia kohti 40 ikävuotta kiihdyttävä lapsekkaan ja vilkkaan mielikuvituksen omaava vuoroviikkoisä, jolla arjen palapeli koostuu monesta osasta. Toisella viikolla täyden intensiteetin lapsiarkea soppakauhan varressa, pyykkivuoren keskellä. Toisella taas jotain ihan muuta. Kahden arjen jatkuvaa yhteensovittamista ja aikatauluttamista, josta ei muuttuvia tilanteita puutu.