Pyykivuorien keskellä

Pyykivuorien keskellä

Minä mietin monesti sitä millainen äiti olen. En ainakaan mikään huusholli- ihme. En tiedä olenko ainoa äiti, joka joutuu tuon tuostakin tekemään seuraavaa hommaa. Kuvasta näette mitä. Suurperheessä on paljolti tälläistä työtä, näkymätöntä, kuulumatonta. Päivän saa vierähtämään mukavasti, kun käy kaikkien kaapit läpi. Ennen niitä oli 14 nyt vain viisi. Mikä helpotus! 

Tyttäreni löytävät aina ne ihanimmat mekot tai paidat kaapista, jotka ovat tietysti keskellä tai alinpana hyllyssä. Tai, jollakin pehmolla on synttärit. Sitä ei voi ennakoida. Se vaihtelee fiiliksen mukaan mikä juuri sinä päivänä on se ihanin vaate. Ja jos se ei löydy kaapista, niin puhtaanpyykin seasta varmasti löytyy. Nuorimman on täytynyt olla prinsessa, vaikka vain puistoon mennessä ja puluja syötellessä. Milloin on ollut prinsessakruunu, huntu tai ylisuuri kukkanen päässä.

Olen nyt tehnyt tätä pyykkihommaa 30 vuotta ja arvioni mukaan saan vielä tehdä noin 5 vuotta. 12 vuotiaan kaapit pysyvät järjestyksessä, tosin vain hetken aikaa. Isompien murrosikäisten kaappeihin ei tarvitse edes katsoa. Vaatteet nimittäin useimmiten lojuvat lattialla, sängyllä ja ties missä. Kun siitä kysyy, että voisiko ne olla kaapissa siististi, niin vastaus on, että joo joo tai jotain sellaista.  Siksi en enää kysy, vaan odotan kunnes he löytävät tyttö-tai poikakaverin tai kasvavat sinne kahdenkympin korville, sillä silloin alkaa tapahtua ihme. Kaapeissa saattaa olla jopa värijärjestys! Jaksan siis odottaa tätä ihmettä ja sulkea silmät asialta. 

Toisinaan minua silti hymyilyttää lasten luovuus. Voiko näitä leikkejä kieltää.

Laitan usein jotakin musiikkia, puheohjelman tai vaikkapa äänikirjan tai soitan ystävälle. Kovin moni ystävistäni on ollut minun kanssani tietämättään tekemässä tuota hommaa. Kun juttelee jonkun kanssa, niin homma käy nopeammin ja mukavammin. Minä nimittäin inhoan kaikkein eniten pyykkihuoltoa. En osaa sitä. Olen huono siinä. Tosi huono. Meillä, vaikka kuinka pyykkiä pesisi, niin pyykkivuori ei vahingossakaan vajene. Ja jos sellainen ihme toisinaan melkein tapahtuisi, on joku teineistä päättänyt vaihtaa lakanat.

Sain muuten tälläisen vinkin. Kannattaa pestä kerran yli 15- vuotiaan pyykit vaaleanpunaiseksi tai kutistuneeksi. Ei tarvitse sen jälkeen kuulemma huolehtia. He huolehtivat itse. En ole kokeillut. Mutta jos pyykkivuori ongelmaksi kasautuu, niin tiedä vaikka testaan. Pitää kuitenkin varautua korvatulppiin. Luulisin. 

Olen minä huono muussakin. Silittämisessä. Niin huono, että mies hoitaa sen. Katsoo aina, kun näkee minun silittävän vaatteita,  että anna tänne. Saan nimittäin vain ryppyjä enemmän aikaan. Yritän minä silti joskus silittää. Säälittäväähän se on, mutta yritän kuitenkin. 

Sehän on pääasia. Että yrittää.

Tuulia

Tuulia

Olen pikkulapsivaiheen selättänyt ja pesukoneen lingosta selvinnyt suurperheenäiti, taideterapeutti, yhden elämän kuvaaja, valoa rakastava luonnonlapsi, jonka intohimona on matkailu, luonnossa vaeltaminen sekä sisustaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *