Kaupallinen yhteistyö: Ifolor
Siitä hetkestä lähtien, kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa, alkaa kertyä ihania hetkiä ja tulevia yhteisiä muistoja. Siitä hetkestä lähtien kaikki tapahtuu tämän vauvan kanssa ensimmäistä kertaa. Pikkuhiljaa vauva valmistautuu tulevaan elämäänsä kohdun ulkopuolella ja saapuessaan heittää vanhempien elämä taatusti kuperkeikkaa! Näin äitinä voisin sanoa, että haluaisin muistaa vauvan jokaisen ensimmäisen kerran ikuisesti. Ja koska muistikapasiteetti on kaikilla rajallista, kannattaa pelata varman päälle ja ikuistaa muistot vauvakirjojen lisäksi myös kuvakirjoihin.
Kun odotin kuopustani, päätin, että tällä kertaa aion todellakin panostaa valokuviin. Haluan ikuistaa jokaisen tärkeän kohokohdan, vaikka ihan pienenkin, vauvan elämästä, jotta muistot eivät ole vain muistini varassa. Olin ajatellut samoin myös kahden edellisen lapseni kohdalla, mutta ajatus ei koskaan edennyt toteutukseen asti. Valokuvia olin toki nappaillut, mutta kaikki olivat sähköisessä muodossa tietokoneella ties-missä-kansiossa, eikä niitä sieltä sen koomin ole kaiveltu. Kunnes eräänä päivänä tähdet olivat kohdillaan ja päättäväisenä ihmisenä tartuin kuvainnollista härkää sarvista ja avasin ifolorin sivut. Hetken seikkailtuani löysin kuvakirjat! Innoissani aloitin suunnittelun. Ensin piti päättää, minkälaisen kuvakirjan haluan. Vaihtoehtoja on useita ja apua kirjamallien valintaan löysin täältä.
Halusin ikuistaa vauvan ensimmäisen vuoden tärkeimmät kohokohdat; ensimmäinen kuva synnytyssalissa, ensimmäinen imetyshetki, ensimmäistä kertaa isin sylissä. Vauvan ensimmäinen kokonainen päivä suuressa maailmassa, meidän elämän keskiössä. Ensimmäinen päivä kotona ja ensihetket tutustuen muihin perheenjäseniin. Ensimmäistä kertaa kummien ja mummien sylissä. Ensimmäinen pääsiäinen, juhannus, joulu ja syntymäpäivä. Ensimmäiset perunamuusit ja ensimmäiset askeleet. Ensimmäinen kylpyhetki, sauna ja pottakokeilu. Onnekseni sivut ja suunnitteluohjelma ovat helppokäyttöiset, eikä aikaa kulunut ylimääräiseen sähläykseen vaan sain keskittyä täysin valitsemaan kuvia!
Enkä tyytynyt yhteen kirjaan; halusin kaikista kolmesta lapsestani samanlaisen kuvakirjan! Tuumasta toimeen. Oli ihana sukeltaa kuvien kautta takaisin melkein kahdentoista vuoden taakse esikoisen vauva-aikaan. Kuinka erilaista ja toisaalta niin samanlaista se olikaan. Klikkailin kuvia innoissani enkä meinannut malttaa mieltäni. Olisipa kuvakirjat jo täällä!
Kun sitten sain valmiit kirjat syliini, meinasin pakahtua! Olin laittanut kuopuksen päiväunille ja istahdin keittiön pöydän ääreen kahvikuppini ja kuvakirjojeni kanssa. Uppouduin jälleen kuva ja kirja kerrallaan jokaisen lapseni ensimmäisen vuoden tähtihetkiin. Muistoja pulppusi mieleeni ja taas jäi kahvi nauttimatta kuumana. Ruuhkavuosia elävälle perheenäidille aivan normaalia, mutta tällä kertaa aikaa olisi kyllä ollut. En vain voinut keskeyttää selailua.
Päivällisen jälkeen esiteini hiippaili olohuoneeseen ja kysyi voisiko hän mahdollisesti selailla kirjaa, jonka olin hänestä tehnyt. Myönnän, että hieman yllätyin tästä tilanteesta. Vietimme yhdessä hyvän tovin selaten kirjan kuvia ja kerroin hänen ensimmäisestä vauva-vuodestaan hauskoja sattumuksia ja kokosimme yhdessä muistojen palapeliä. Näin auki hänen maailmansa ei ole minulle ollut pitkään aikaan ja olin todella onnellinen, että tämä pieni kuvakirja toimi linkkinä välillämme.
Keskimmäinen lapseni selasi myös oman kirjansa innolla läpi, mutta ilmoitti sitten lähtevänsä pelaamaan jääkiekkoa. Olihan sitä siinä jo. Pienin keskittyi kirjaansa myös tarkasti, vaikkei vielä pitkiä pätkiä yleensä pysy paikallaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan, istuimme Perheenpään kanssa sohvalla. Molemmat selasivat kuvakirjoja keskittyneesti. Yhtäkkiä Perheenpää kommentoi: ”Tämähän on hyvä näin! Voi ihailla ihania mestariteoksiaan kuvista, eikä tarvitse pelätä, että he heräävät, toisin kuin, jos nyt paukkaisi sängyn viereen huokailemaan.”
