Odotukset vs. todellisuus

Odotukset vs. todellisuus

Kirjoittaja: Antti

Kaikilla meillä on varmasti omat odotuksemme liittyen lastenkasvatukseen ja vanhemmuuteen. Listasin muutamia tilanteita, jolloin odotukset eivät omalla kohdallani ole täysin vastanneet todellisuutta.

Pukeutumiskysymys

Ulkona paukkuu pakkanen ja televisiossa Pikku Kakkosen Tuomo viihdyttää lapsia kitaralla. Itse virittelen villasukat jalassa tulet takkaan ja vetäydyn sohvan nurkkaan seuraamaan televisiota vahtaavia veljeksiä. Haaveissani siintää ajatus rauhallisesta illasta takkatulen lämmössä turvassa purevalta pakkasilmalta, mahdollisesti lautapelien ja Legojen parissa.

Lastenohjelman päätyttyä veljekset aloittavat sählyn pelaamisen sisällä vessan ovi maalina, puinen muffinssi pallona ja snorkkelit mailoina. Päätän ettei mikään sää ei ole liian huono ulkoiluun ja alan kaivella haalareita kaapista.

Kylpyhetki

Esikoisemme ollessa noin puolivuotias, meillä oli vaimoni kanssa tapana vetäytyä perjantai-iltaisin saunan rentouttaviin löylyihin lapsen unta päivystävän itkuhälyttimen roikkuessa ovenkahvassa. Ensimmäisillä kylpykerroilla ajatuksissa oli aikuisten kesken toteutettu saunatuokio, jonka aikana voisimme kaikessa rauhassa kerrata päivän, viikon tai kuukauden kuulumiset.

Todellisuudessa kuuntelimme hiljaa ja jännittyneinä itkuhälyttimen rahinaa odottaen koska kaiuttimista alkaa kuulua itkua. Kun ennemmin tai myöhemmin itkua alkoi kuulua, toinen meistä siirtyi merkkiäänen myötä yläkertaan silittelemään lasta takaisin uneen ja odottamaan oman saunavuoronsa alkamista.

Urheilu on ilomme

Hetken mielijohteesta askartelin puusta kasan matalia aitoja, joista ajattelin kasata lapsille aktivoivan ja viihdyttävän temppuradan. Mittasin askelmitalla aitojen välimatkan ja asettelin ne viivasuoraan jonoon. Sitten suunnittelin tarkasti radan suoritusjärjestyksen ja lisäsin muutaman merkkikartion kierrettäväksi sekä traktorinrenkaan kiipeilyesteeksi.

Ensimmäisenä osallistujana yksivuotias päätti ratkaista radan ennätysaikaan ja aloitti suorituksen potkimalla huolellisesti jokaisen aidan kumoon ennen poistumistaan radan lähelle muodostuneeseen kuralammikkoon. Olin selvästi yliarvioinut valmennettavien aloitustason tai ainakin asenteen.

Tummapaahto

Vaimoni (joka ei juo kahvia) kertoi lukeneensa kuvauksia siitä miten itsejauhetuista pavuista saa keitettyä parhaat kahvit. Hetken aikaa haaveilin siitä, miten jo pelkkä papujen jauhamisesta leviävä tuoksu valmistaisi makuhermoni tummapaahtoiseen makujen sinfoniaan ennen täydellisen kahvikupillisen keittymistä.

Todellisuudessa kahvinkeittoa seuraa yleensä jokin välitöntä huomiotani vaativa tilanne. Niinpä juon Moccamasterin läpi valutetun kahvini joko kuppiin unohdettuna ja sitten kuumaksi mikrotettuna tai vaihtoehtoisesti keittimessä kahvia kaukaisesti muistuttavaksi mustaksi sotkuksi hautuneena. Papujen jauhaminen ei riitä pelastamaan tätä tilannetta.

Antti

Olen kolmekymppinen, mielestäni keski-ikäinen kahden pojan isä ja yhden naisen mies Tampereelta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *