Sampituulia ja suklaamunia

Sampituulia ja suklaamunia
Kuva: JESHOOTS.COM

Teksti: Anna-Leena

Olen aina tykännyt pääsiäisestä. Lapsuuteni pääsiäisistä muistan sulat tiet ja kenkien alla ratisevan soran. Viemäreihin iloisesti virtaavat purot ja märän maan tuoksun. Lumipenkkojen alta pilkisti jo monesti pieni tupsu nurmikkoa: varovainen lupaus keväästä.

Virpomavitsoja oli ihanaa koristella, vaikka kahisevaa silkkipaperia liimautuikin monesti enemmän sormenpäihin, kun itse vitsoihin. Miten taitavasti isosisko koristelikaan omansa! Tyhjiin kananmuniin oli hauskaa maalata kauniita kiekuroita. Maalatut munat aseteltiin varovaisesti pieniin koreihin koristeeksi.

Koulussa laulettiin virsiä joita opettaja säesti pianolla. “Lensi maahan enkeli” oli minusta ihana laulu, mutta muistan miten joka ikinen pääsiäinen mietin, mikä ihme on “Sampituuli”. Miksi maahan lentänyt enkeli joutui sampituulta ja mitä se oikein tarkoittaa? En kehdannut kysyä, koska hävetti. Minua hävetti myös laulaa hyvin ja hoilasin tahallani nuotin vierestä. “Parempi olla erottumatta joukosta” ja muita ala-asteelaisen loistavia oivalluksia.

Kotona pääsiäinen näkyi iloisina väreinä tekstiileissä ja ikkunalaudoilla hitaasti, mutta varmasti kasvavina rairuohoina. Tai ohraahan meillä yleensä kylvettiin, siitä kasvoi paksua ja kestävää ruohoa. Olohuoneen pöydälle ilmestyi suuri, metallinen kana, joka oli täynnä suklaamunia. Värikkäistä foliopapereista kuoriutui suussasulavia suklaamunia. “Vielä yksi” ajattelin joka ikinen kerta, kun kävelin kanan ohi. Housujen taskut täyttyivät käärepapereista.

Mämmi oli hyvää, kun sen kanssa sai lorauksen kermaa ja sokeria päälle. Onkohan mikään pahaa, jos siihen saa lorauksen kermaa ja vielä sokeria päälle? Parasta pääsiäisessä oli kuitenkin suklaamunien etsintä. Saimme postikortteihin piirretyt aarrekartat, joissa oli arvoituksia ja tehtäviä, joiden avulla etsimme piiloitettuja suklaamunia ympäri kotia.

Minusta on ihanaa jatkaa perinteitä, jotka ovat omasta lasuudestani jääneet niin vahvasti mieleen. Vietämme pääsiäistä tänä vuonna maalla ja kävin eilen ostamassa suklaamunia ja pieniä pääsiäisyllätyksiä meidän tytöille ja naapureiden lapsille. Vietämme keskimmäisen syntymäpäiviä ensi viikolla ja mikä olisikaan parempi aktiviteetti, kun suklaamunajahti puutarhassa?

Iloista pääsiäistä kaikille!

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *