Masa-muovipussin ensimmäinen merimatka

Masa-muovipussin ensimmäinen merimatka

Masa-muovipussi aseteltiin kassalinjaston alle pinoon muiden ystäviensä kanssa marketissa Rostockissa Saksassa. Kauppa oli juuri sulkeutunut ja työntekijät valmistelivat jo seuraavaa päivää. Masa oli viikkoa aikaisemmin saapunut tehtaalta tuhansien muiden lajitoveriensa kanssa. Heidän lyhyt yhteinen matkansa oli päättymässä. Jokainen lähtisi kaupan kassalta eri suuntiin. Vain aika näyttäisi, mihin kukin heistä päätyisi.

Seuraavana aamuna kello 07.00 kaupan ovet avautuivat ja ensimmäiset asiakkaat saapuivat. Masa oli ollut levoton koko yön. Hänen matkansa oli alkamassa ja se hermostutti. Kuka hänet ostaisi, mihin hänet vietäisiin ja mihin hän lopulta päätyisi. Pinon puolivälissä oleva Masa joutui odottamaan vuoroaan puoleenpäivään saakka. Kaikki ystävät hänen yläpuoleltaan olivat lähteneet jo matkaan. Sitten käsi tarttui häneen ja se oli menoa. Maitoa, makkaraa, leipää ja kaikkea muuta pakattiin Masan matkaan. Kolmen muun pussin kanssa hänet kannettiin autoon ja vietiin omakotitaloon kaupungin lähellä.

Masa oli tungettu tyhjennyksen jälkeen pieneen, pimeään kaappiin keittiössä. Siellä hän vietti useita päiviä, kunnes hänet otettiin esille. Seuraavaksi Masan täytteeksi tuli roskia. Sekajätettä arveli Masa, tunnustellessaan sisältöä, vaikka joukossa oli myös muita jätteitä.

Seuraavana päivänä Masaa kiikutettiin jo kohti kadun varressa seisovaa isompaa roska-astiaa. Valkoinen marketin pussi lensi kaaressa isoon pönttöön. Siellä haisi pahalle ja oli pimeää. Toivottavasti tämä on vain pikainen välipysähdys, tuumaili Masa ahtaassa laatikossa. Meni kuitenkin useampi päivä ennen kuin roska-auto tuli ja tyhjensi astian. Masa oli kuullut tästä laitteesta ja häntä jännitti. Kaikki roskat tungetaan samaan säiliöön ja ahdetaan tiiviiksi paketiksi. Masa selvisi kuitenkin ehjin nahoin ja matka pääsi alkamaan. Päivän lopulla roska-auto kaarsi kaatopaikan pihaan. Lokit kirkuivat ja navakka merituuli ravisteli Masaa, kun se tuhansien muiden roskapussien joukossa kipattiin isoon roskakasaan. Se vaikutti Masan mielestä kyllä enemmän vuorelta kuin kasalta.

Yöllä Masa heräsi, kun lokki riepotteli häntä ja yritti terävällä nokallaan kaivaa banaaninkuoria Masan sisältä. Masa ei voinut tehdä mitään, kun lokki nosti hänet ilmaan ja Masa nokassaan lensi kohti rantaa. Rantakivellä lokki sai kaivettua banaaninkuoret pussista ja tuulenpuska nappasi Masan mukaansa. Masa laskeutui aaltojen väliin ja tuuli kuljetti häntä kauemmas ja kauemmas rannasta.

Kun aurinko nousi, oli Masa jo niin pitkällä rannasta, ettei sitä enää näkynyt. Tuuli oli voimakasta ja se kuljetti Masaa kohti pohjoista. Nyt sitä mennään, ei auta muuta kuin toivoa suotuisia tuulia, mietti Masa kylmissään. Masa ei enää tiennyt montako päivää tai viikkoa oli kellunut laineilla. Hän oli nähnyt paljon laivoja ja muita muoviroskia matkalla. Linnut olivat näykkineet Masaa. Hetki sitten hän oli vielä siististi viikattu valkoinen pussi. Nyt Masa oli repaleinen muoviroska, joka kulki sinne, minne tuuli ja merivirta häntä kuljettivat.

Kului viikkoja ja kuukausia. Ehkä jopa vuosikin. Masa oli rantautunut kivikkoiseen rantaan ja jäänyt jumiin terävien kivien väliin. Aallot löivät rantakivikkoon ja pieniä palasia irtosi aina välillä Masasta. Jostain kaukaa kuului ihmisten ääniä, ne lähestyivät. Masa erotti äänet nyt selvästi ja ne tulivat selvästi kohti. ”Tuolla on iso roska” kuului lapsen innokas kiljahdus. Masa irrotettiin kivikosta ja hänet aseteltiin ämpäriin. Siellä oli paljon muutakin muovia. Ehkä tuttujakin Rostockista saakka.

Muovipussit kulkevat merellä pitkiäkin matkoja

Masa oli kulkenut pitkän matkan meriteitse. Aina Saksasta Suomeen saakka. Rostockista Hankoon. Masa oli muuttunut matkalla. Hänestä oli irronnut palasia. Linnut olivat näykkineet häntä ahkerasti matkan aikana. Nyt hänet kuitenkin oli kerätty talteen ja laitettu oikeaan paikkaan. Muovin kierrätysastiasta hänen matkansa jatkuisi sinne, minne kuuluikin. Uusiokäyttöön, mahdollisesti jopa uudeksi sileäksi pussiksi.

Jussi

Kovaa vauhtia kohti 40 ikävuotta kiihdyttävä lapsekkaan ja vilkkaan mielikuvituksen omaava vuoroviikkoisä, jolla arjen palapeli koostuu monesta osasta. Toisella viikolla täyden intensiteetin lapsiarkea soppakauhan varressa, pyykkivuoren keskellä. Toisella taas jotain ihan muuta. Kahden arjen jatkuvaa yhteensovittamista ja aikatauluttamista, josta ei muuttuvia tilanteita puutu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *