Montessorikasvatus: “Auta minua tekemään itse”

Montessorikasvatus: “Auta minua tekemään itse”
Kuva: Paige Cody

Teksti: Anna-Leena

Montessoripedagogiikka on Maria Montessorin kehittämä kasvatusmenetelmä, jossa lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen korostuu. Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. Lapselle annetaan mahdollisuus kokeilla ja selvitä itse, sillä kaikki tarpeeton apu nähdään esteenä lapsen edistymiselle. Lapsi on Montessoripäiväkodissa/-koulussa toiminnan päähenkilö, toimien omien yksilöllisten kiinnostustensa mukaisesti. Aikuisen tehtävä on havainnoida ja ohjata lasta hänen tarpeidensa mukaan. Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on: ”Auta minua tekemään itse”.

Kuka Maria Montessori?

Maria Montessori syntyi 31.8.1870 Chiaravallessa, Italiassa varakkaaseen keskiluokkaiseen perheeseen. Montessorista kasvoi ajatuksiltaan liberaali ja luonnontieteellisesti orientoitunut nainen, joka oli erityisen kiinnostunut luonnontieteistä ja matemaattisista aineista. Perheen muutettua isän työn perässä Roomaan, Maria pääsi tekniseen kouluun ainoaksi naispuoliseksi oppilaaksi.

Varsinainen pedagoginen ura Montessorille avautui, kun hän vuonna 1907 huhtikuussa avasi Rooman San Lorenzon slummialueella Case dei Bambini – “lastentalo” nimisen koulun 3–6-vuotiaille lapsille, jossa hän otti käyttöön ortofreenisessä koulussa kehittämiään koulutusmateriaaleja.  Koulu oli menestys: koulutusohjelmaan osallistuneet lapset osoittivat keskittymiskykyä, huomion antamista sekä spontaania itsekuria. Hän toi lasten ympäristöön paljon erilaisia tehtäviä ja muita materiaaleja mutta säilytti vain ne, jotka lapsia kiinnostivat.

Montessori huomasi, että lapset, jotka sijoitettiin ympäristöön, jossa tehtävät oli suunniteltu tukemaan heidän luonnollista kehitystään, pystyivät opettamaan itseään. Hän käytti tästä myöhemmin nimitystä automaattikoulutus. Vuonna 1914 hän kirjoitti: ”En keksinyt opetustapaa, vaan annoin vain joillekin pienille lapsille tilaisuuden elää.” Montessorista tuli koulun johtaja, ja hän alkoi soveltaa opetuksessa omia ajatuksiaan kasvatuksesta. Siten hänellä oli myös mahdollisuus saada havaintoihin perustuvaa tietoa menetelmiensä toimimisesta käytännössä. Harva odotti projektilta mitään, mutta Montessori oli eri mieltä: ”Minulla oli outo tunne, joka sai minut ilmoittamaan empaattisesti, että tämä oli alkua hankkeelle, josta jonain päivänä puhuisi koko maailma”.

Herkkyyskaudet

Montessorimenetelmässä painotetaan erityisen paljon kunkin lapsen yksilöllistä kehitystahtia.  Lapsen kehitykseen liittyy jaksoja, jolloin hän on erityisen herkkä tietyille asioille ympäristössään. Vaikka aikuinen ei pysty suoraan vaikuttamaan herkkyyskausiin, hän voi auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on luonnostaan kiinnostunut. Nämä herkkyyskaudet kestävät vain rajallisen ajan ja hiipuvat noin kuusivuotiaana. Näiden kuuteen ensimmäiseen ikävuoteen ajoittuvien herkkyyskausien aikana lapsi kaipaa tekemistä, jonka avulla hän oppii kieltä ja kehonhallintaa sekä kehittämään ajatteluaan niin, että kykenee hahmottamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Herkkyyskaudet luovat aikataulun lapsen luontaiselle kehitykselle. 

Herkkyyskausia ovat:

•Kielellinen 0-6 v.

•Järjestyksen herkkyyskausi 0-3 v.

•kiinnostus pieniin esineisiin 1-2 v

•aistien kehittyminen 0-5 v

•sosiaalinen kehittyminen 3-6 v

•liikkumisen herkkyyskausi 1-4 v

Montessorivälineistö

Montessori-pedagogiikan käyttämät työskentelyvälineet auttavat lasta oppimaan itsenäisesti  tekemällä omia oivalluksia. Välineistö on jaoteltu neljään ryhmään: arkipuuhiin liittyvä, aisteja kehittävä, teoreettinen sekä taiteeseen ja kulttuuriin liittyvä välineistö. Puusta tai muovista valmistettujen välineiden väri, mittasuhteet, muoto ja muut ulkoiset ominaisuudet on pyritty laatimaan tiettyjen periaatteiden mukaan. Useat välineet on valmistettu siten, että lapsi pystyy itse korjaamaan virheensä käyttäessään välineitä – tietyt palaset eivät yksinkertaisesti sovi yhteen. Varsinaisen funktionsa lisäksi monilla välineillä onkin myös toinen tarkoitus: välineistö palkitsee lasta onnistumisen riemulla lujittaen sitä kautta lapsen itsetuntoa. Montessori-välineiden funktio on tarkoin harkittu lapsen luontaisen kehityksen perusteella ja ohjaajan tarkoitus on auttaa lasta selviytymään tehtävästä itse. Montessori-välineet tarjoavat yleensä ensin konkreettisen aistivaikutelman, ja ohjaavat vähitellen abstraktiin ajatteluun.

Montessori-ympäristö

Montessori-ympäristö on lapsen mittojen ja tarpeiden mukaan suunniteltu. Ympäristössä oleva välineistö innostaa lasta hakeutumaan sellaisten tehtävien pariin, joihin hänellä on sillä hetkellä sopiva herkkyys eli vastaanottokyky. Montessori-ympäristö pyrkii antamaan erilaisia aistivaikutelmia myös maantiedon, biologian, tieteen, musiikin ja taiteen alueilta. Tehtävät ja välineet on koottu omaksi kokonaisuudekseen koriin tai tarjottimelle. Arkipuuhahyllyköstä löytyvät esimerkiksi napitus- ja rusetinsolmimiskehikot, siivous- ja pesutarvikkeet, lukkoja ja avaimia, vedenkaatoharjoituksia ja purkkien ja pullojen avaamista. Tehtävät ovat selkeitä, ja niiden epäsuora tarkoitus on kehittää myös käden ja silmän yhteistyötä sekä keskittymiskykyä. 

”Todellisen opettajan tekee rakkaus ihmislasta kohtaan; sillä rakkaus muuttaa kasvattajan yhteiskunnallisen tehtävän korkeammaksi tietoisuudeksi elämäntehtävästä”. -Maria Montessori

Lähteet:

http://www.kivapaikka.fi/montessori

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *