Reppurallia vedetään monena päivänä ja monessa perheessä talla pohjassa nilkka suorana. Mitä enemmän lapsia ja harrastuksia, sitä enemmän myös pakattuja reppuja ja pussukoita jotka reissaavat mukana matkassa. Toivottavasti. Lapsilla tuntuu olevan enemmän menoja ja muistettavia tavaroita mitä vanhemmilla – tai ainakin enemmän mitä vanhempien muistikapasiteetti pystyy aina kantamaan.
Yhden päivän reppusaldo oli 5 kpl. Yhdelle lapselle, yhdelle päivälle pakattuna
Ensimmäinen reppu on päiväkodin varavaatteita varten. Reppuun on pakattuna toiset sisävaatteet, ja kuivat varahanskat lämpimän pitkähihaisen kera.
Toiseen reppuun on pakattu lelupäivän lelu yhdessä kaverin lelun kanssa, koska kaveri unohti lelunsa eteiseen vierailunsa päätteeksi. Lelut ovat keskikokoisia pehmoja, jotka ovat tungettuna yhteen reppuun.
Kolmannessa repussa on tulevan metsäretken eväät: juomapullo, eväsrasia ja istuinalusta.
Neljännessä repussa on illan harrastuksen välineet, eli jumppapuku, jumppatossut ja tarrakortti, johon jumpan jälkeen saa aina uuden kiiltävän tarran. Reppu viedään päiväkotiin jo aamulla, koska iskä vie jumppaan.
Viidennessä repussa on varavaatteita iskän luo, koska paljon vaatteita on kulkeutunut äidille tai muuten teille tuntemattomille. Lapsi aikoo viettää osan viikonlopusta isovanhemman luona, jossa on myös hyvä olla varavaatetta mukana just in case.
Jos nämä kaikki reput olisi pakattu yhteen isoon urheilukassiin, ei lapsi millään olisi voinut raahata koko säkkiä esimerkiksi metsäretkelle.
Reppureissaaminen muuttunut radikaalisti
Ennen lapsia omat reppureissut olivat sitä että reppuun pakattiin kaikki välttämätön ja loput sai ostettua kohteesta. Se mitä ei ole, sitä ei tarvita. Nykyään omien tavaroiden pakkaaminen on aivan toissijainen asia, kunhan lapsen tarpeet on ennakoitu tarpeeksi pitkälle ja vähän sen yli. Lapsi tulisi varmasti pärjäämään ilmankin jotain ennakkoon mietittyjä varusteita, mutta miksi niistä jättäisi osan tahallaan pois?
Onko mikään ihme, jos välillä aivot lyö tyhjää ja unohtaa yhden pikkurepun pakkaamatta tai ei huomaa yhden puuttuvan kun lapsi palaa matkoiltaan kotiin?
Ratkaisuna kaikki tavarat tuplana?
Voisi olla mahdollista hankkia tavarat tuplana, mutta pilottikokeilun jälkeen totesimme että se ei toimi koska lapsella on oma tahto. Se yksi tietty nalle, jonka toisesta korvasta on leikattu kynsisaksilla karvat pois on korvaamaton. Ei sellaista nallea voi olla kahta.
Ei myöskään voi ostaa tuplana kaikkia vaatteita ja pitää kirjaa etteivät ne molemmat kulkeudu samaan paikkaan. Lapsella kun täytyy olla päälläkin vaatteita kun siirtyy paikasta A paikkaan B. Vaatii myös käsittämättömän hyviä vuorovaikutustaitoja entisen puolison kanssa, koska jos bongaan nätit melko hintavat legginssit, en todellakaan osta niitä tuplana isän luo. Iskä tuskin ryntää itsekään ostamaan niitä kakkoskotiin.
Ajatellaan positiivisesti, ehkä jonakin päivänä huomaa, että lapsi on kasvanut ennakoivaksi, etukäteen miettiväksi ja omista asioista huolehtivaksi organisoivaksi ihmiseksi. Ehkä siitä saa taputtaa itseäni ja entistä puolisoani (etänä) selkään, vaikka epäonnistuimmekin yhden kodin perheenä.
Ei vielä kommentteja