Luin taannon kirjoituksen isästä, joka oli heitetty itkevän taaperonsa kanssa ulos kahvilasta. Vaikka kirjoitus itsessään tekikin minut surulliseksi ja vihaiseksi kyseisen perheen kohtelusta, sain mielessäni rakennettua oivan aasinsillan, ja itseni paremmalle mielelle. Lasten suurieleiset, näyttävät ja julkiset esiintulot ihastuttavat ja kauhistuttavat ulkopuolisia. Vanhemmat puolestaan vauhdittaisivat tilanteissa omaa maan alle vajoamistaan Caterpillarilla, vaikka yleensä tilanteet jo jonkun ajan kuluttua naurattavatkin. Keräsin vanhemmilta pienten kullanmurujensa järjestämiä hetkiä valokeilassa, näiltä pieniltä totuuksien torvilta kun ei tunnu säästyvän kukaan! Oletko itse koskaan ollut vastaavassa tilanteessa? Vai pitäisikö oikeastaan kysyä, että kuinka monta kertaa?
-Olimme mieheni ja tyttäreni kanssa Prismassa ja rautapuolella ostoksilla. Kumpikin vanhemmista katseli rauhassa omia juttujaan luullen, että tytär on toisen vanhemman mukana. Siinä sitten näimme toisemme, ja tyttöä ei ollut missään! Samassa tulikin kuulutus, että tutun niminen tyttö odottaa vanhempiaan neuvonnassa. Laitoin miehen hakemaan tyttöä. Itse en kehdannut! Hävetti, kun varhaiskasvattaja menee ja hukkaa oman lapsensa!
-Viime kesänä otin 4 -vuotiaan poikani mukaan kioskille, vaikka yleensä korona-aikana ovat lapset jääneet kotiin kauppareissuilta. Etukäteen oli hoettu vaikka kuinka, että ”Mihinkään ei sitten käsillä kosketa, koska korona…” Sisään mentyämme käänsin selän, ja noin kymmenen sekunnin päästä poika pyörii tikkuna ympyrää lattialla. Otti tämä ”älä koske” sen verran koville. Kassalle mentyämme oli tiski juuri sopivalla korkeudella, ja poika hieroi suutaan myyntitiskin reunaan. Tosin KÄSILLÄÄN ei koskenut mihinkään koko reissun aikana.
-Huoltoasemalla oli seinällä täytetty metso. Kolmevuotias aloitti dramaattisen esityksen tajuttuaan, että se metso on joskus ollut elävä. Sen kun joku ilkeä metsästäjä oli vain ampunut, ja nostanut tuohon seinälle. Esityksensä kruunasi dramaattisella havainnollistamisellaan, että ”Se metso varmaan vain etsi äitiä ja huusi mamiiii ja sitten tuli vaan joku ja PUM!”
-Poikani: ”ÄITI! Puhutaan sitten kotona tuosta rumasta, lihavasta ja vihaisesta naisesta!” Sama tyyppi on myös kysellyt suureen ääneen, että ”Yök! Äiti miksi tuo setä haisee?”
-Kerran tokaistessani pojalle ”Let´s go!” vastasi poika täysiä huutamalla ”Let´s get physical!” Samainen poitsu huutaa Citymarket raikuen ”Munaa, munaa!” kun kananmunia oli vailla, ja puoli tuntia putkeen raikuu ”PIIPAAPIIPAAPIIPAAPIIPAA” paloautokärryissä leikiten!
-Kunnon Oltermannipino juustohyllyllä! Oli niin korkea, kun pieni neiti suinkin käsistään yletti. Poika taas oli kaupassa jossain välissä ehtinyt napata patongin käsiinsä, ja mutusti sitä kassalle päästessä onnellisena! Toisaalta herttainen näky, yhtä pitkä patonki, kuin poikakin!
-”ISKÄÄÄ!! Tuolla on sitä sun nallepalmaa!”
-Pikaruokaravintolassa, hyvin ahtaassa sellaisessa, kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, ja vielä ruuhka-aikaan. Pojalta tippui ensin ranskalaisia, sitten hampurilainen, ja lopultahan se juomakin kaatui. Koitin siinä sitten hermo kireänä siivota. Samanaikaisesti poikani päättää todeta ERITTÄIN kovalla äänellä tässä täpötäydessä ravintolassa: ”ÄITI! Lasta ei sitten koskaan saa lyödä kirveellä, vaikka kuinka tekisi mieli!” Tuossa vaiheessa on ihan turha edes selitellä mitään, että meillä ei oikeasti ikinä uhkailla lasta yhtään millään. Eikä meillä nyt yhtään mitään muutakaan uhata lyödä kirveellä…
-”Miksi tuolla sedällä on noin ryppyinen pylly?” Tässä vaiheessa poikamme osoittaa sormella lähietäisyydeltä, melkein sormi kiinni vieraan miehen paljaassa takapuolessa. Onneksi se oli mieheni enkä minä, kuka oli uimahallissa poikamme kanssa samassa pukuhuoneessa.
– Istuin rannalla vahtimassa, kun lapset puljasivat vedessä. Taakseni kalliolle oli tullut lähimökistä vanhempi pariskunta istuskelemaan, ja katselemaan lasten telmimistä. Miehellä oli pitkä parta, ja olimmekin juksanneet vähän lapsia, että taitaa olla joulupukki aina kesäisin täällä mökillä viettämässä lomaa. Toki poikani bongasi heidät siellä takanani istumassa, ja huusi: ”Äiti! Kato sun takana! Joulupukki ja joku iso naistonttu!” Melkein kävelin järveen.
Teksti: Jonna
