Hyvää syntymättömyyspäivää!

Kevät on saapunut Sevillaan. Sen tietää allerginen ihminen silmien kutinan lisäksi myös siitä, että lapset vaativat sukkahousujen sijaan polvisukkia kouluun. Aamulla on vielä ihanan raikasta, mutta iltapäivällä lämpötilat nousevat lähes poikkeuksetta +30 asteen tienoille. Tämä aika vuodessa on (sitä silmien kutinaa lukuunottamatta) parasta aikaa Sevillassa; ei ole liian kuuma ulkoilla, mutta takin voi jo huoletta jättää kotiin.

Eilen koulun portilla minut pysäytti nuoremman tyttäreni luokkakaverin äiti. Hän esitteli itsensä ja kertoi, että hänen lapsensa puhuu paljon meidän tytöstä ja haluaisi viettää syntymäpäiviään hänen kanssaan puistossa leikkien. Ilahduin kutsusta suuresti. Tekstasin miehelleni ja lähdin saman tien ostamaan kaverille lahjaa. Peruin lasten harrastukset iltapäivältä.

Valitsin lapsille kaapista vähän juhlavammat vaatteet ja silitin ne valmiiksi. Kävin itsekin suihkussa ja vaihdoin luottokalsarit hameeseen. Saatoin jopa suihkauttaa hajuvettä. Koulun jälkeen piirsimme synttärisankarille synttärikortteja ja piirrustuksia, ihan nelin kappalein. Vanhempi tytöistä teki sankarille käsikorun värikkäistä muovihelmistä. Kampasin karkuun juoksevan kolmikon hiukset.

Mieheni kaahasi töistä kauppaan ja teki viikon ostokset pikakelauksella, koska emme halunneet myöhästyä juhlista. Pakkasimme malttamattomia kolmikon autoon. Espanjalaisilla lapsillani on vilkkaampi sosiaalinen elämä, kun meillä vanhemmilla ja juoksemme kaverisynttäreillä vähintään kolmekymmentäkahdeksan kertaa kuussa.

“Tulossa ollaan, olemme paikalla 10 minuutin kuluttua” tekstasin sankarin äidille.

Kymmenen sekunnin kuluttua puhelin piippaa.

“Mutta ne juhlathan on perjantaina”.

Ei. Ei ollut perjantai, oli tiistai. Lapset istuivat autossa juhlavaatteissaan, kammattuina ja hajustettuina. Mieheni oli tehnyt juuri ruokakaupassa nopeuden maailman ennätyksen 8 tunnin työpäivän päätteeksi. Nyt ihan meidän kesken ja koska tiedän, että kyseinen äiti ei puhu suomea: ei ihan oikeesti ollu mun vika! Se sano aivan varmasti, että “tänään” eikä “perjantaina”.

Loppu hyvin, kaikki hyvin; sovimme syntymättömyyspäivätreffit puistoon ja lapset saivat leikkiä yhdessä. Kukaan ei pahoittanut mieltään (paitsi minä salaa ja sisäisesti. Se sano TÄNÄÄN!!!).

Mutta hei, kokeillaan vuoden päästä uudestaan.