Positiivisesti “Ei”: neljä luovaa ja vaihtoehtoista tapaa viedä viesti perille

Positiivisesti “Ei”: neljä luovaa ja vaihtoehtoista tapaa viedä viesti perille
Kuva: Mark Fuller

Osalle vanhemmista voi olla haastavaa sanoa lapselle “ei”. Osa taas haluaisi vähentää sanan käyttöä, koska viesti ei mene perille vaikka toistaisi sanaa satoja kertoja päivässä.

“Ei” ei ole pelkkä sana, lapselle tulee opettaa sen merkitys

Sanan sanominen on tärkeä tapa luoda sääntöjä ja asettaa selkeät rajat lapselle. Jokainen lapsi voi yrittää testata asettamiasi rajoja, mutta olemalla johdonmukainen ja pitämällä lujasti kiinni lähestymistavasta alkavat lapset aikanaan kunnoittamaan sanaa.

“Ei” tulee sanoa itsevarmasti ja itse luottaen syihin miksi niin sanoo. Kun vanhempi vaatii tai kieltää jotain lapseltaan, hän voi vaikuttaa viestiensä tehokkuuteen – jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta voi aina harjoitella ja kehittää.

MLL vinkkaa, että lapsen kanssa kannattaa keskustella perheen säännöistä ja siitä, miksi ne ovat olemassa. Joitakin käskyjä lapsen on helpompi totella, kun niistä varoitetaan etukäteen. Esimerkiksi nukkumaan menosta tai ulos lähtemisestä voi kertoa lapselle jo etukäteen, ettei leikin lopettaminen tule yhtäkkiä yllätyksenä.

Nyrkkisääntönä on se, että olet itse varma minkä takana seisot. Omaa toimintaa suunnitellessa, on hyvä tiedostaa käskyjen, kieltojen ja valinnanvapauksien suhteuttaminen lapsen ikä- ja kehitystasoon.

Itsevarmuus ei tarkoita tiuskaisua, eikä lapselta kuulu kysyä voisiko hän mennä nukkumaan

Itsevarma “ei” tarkoita että se pitää sanoa tiukasti. Äänen paino, ilmeet, käsitehosteet ja kehonkieli voivat uhkua itsevarmuutta. Itse sanaa ei tarvitse sanoa erityisen tiukasti. Rauhallisesti, mutta itsevarmasti sanottu “ei” vähentää todennäköisyyttä lapsen negatiiviselle reaktiolle.

MLL mukaan lapsi ei voi päättää, kuinka toimitaan jos kyseessä on asia joka ei anna tilaa neuvottelulle. Isompien lasten ja aikuisten keskuudessa kysymysmuotoinen ehdotus on ihan hyvä tapa puhua, esimerkiksi ”Laittaisitko lelut laatikkoon?”

Pieniä lapsia tälläinen kysymysmuoto hämmentää – voinko todella valita? Lapsi voi vastata että ei, en laita. On turha hakea tuloksia jälkeenpäin käskyllä, jos ensin annetaan vapaus valita.

Sano vaikka: ”Kerätäänpä lelut yhdessä laatikkoon” ja jatka tarvittaessa: ”Keräätkö sinä legot vai pehmolelut?” Käsky sanotaan ystävällisellä, mutta varmalla äänensävyllä: vanhempi tarkoittaa, mitä hän sanoo. Vältä huutamista ja pyri perustelemaan käskysi, vinkkaa MLL.

Kokeile huumoria ja leikittele

Huumorilla voi pelata itselleen lisäaikaa miettiä asialle vastausta ja perusteluja

Harkitse huumorin käyttöä sen sijaan, että sanoisit suoraan ja harkitsematta “ei”. Esimerkiksi kuiskaten sanan “ei” leikkisästi, tai sanoa sen laulaen eri korkeuksilta. Huumotin käyttäminen antaa lievittämään tilanteen vakavuutta, ja samalla saa pelattua itselleen lisää aikaa. Huumotin käyttö kannattaa valita tarkoin, ettei lapsi ota koko asiaa vitsinä.

Huomion siirtäminen muualle

Kun on kyse nuoremmista lapsista voi sanoa ei heidän pyyntönsä ja siirtyä nopeasti toiseen toimintaan tai aiheeseen. Näin voidaan estää kiukkua ja päästä asiassa eteen päin.

Toinen tehokas strategia voi olla sanoa ei pyynnölle, mutta sitten sanoa “kyllä” ​​jollekin muulle käyttämällä lausetta “ei, mutta voidaan kyllä…” ja täyttää se valitulla vaihtoehdolla.

Esimerkiksi sanoa ei ylinmääräiselle ruutuajalle, mutta kyllä jos huone on siivottu ja ulkona on leikitty tarpeeksi.

Selitä miksi sanot ei

Joskus paras tapa välttää vastakkainasettelu lapsen kanssa on selittää, mitkä syyt ovat ei- sanan takana. Lapset eivät ymmärrä logiikkaa miksi asioita ei vain voi tehdä. Selityksen tulee olla yksinkertainen ja tarpeeksi lyhyt. On hyvä myös varmistaa, että lapsi ymmärtää mistä puhutaan.

Isomman lapsen voi ottaa mukaan miettimään, miten hän pääsisi haluttuun lopputulokseen. Lapselta voi kysyä mitä mieltä hän itse olisi jotta saisi haluamansa. Tämä rohkaisee hyvään keskusteluun ja yhteistyöhön lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa. Se myös rohkaisee lasta pohtimaan vanhemman näkökulmia, ja ymmärtämään aikuisen logiikkaa.

Arjen tilanteet voi jakaa kolmeen luokkaan:

  1. Asiat, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni eikä niistä voi neuvotella. Esimerkiksi autossa matkustetaan aina turvavyö kiinni tai ulos lähtiessä puetaan vaatteet päälle.
  2. Tilanteet, joissa lapsen kanssa voi neuvotella tai tehdä ennakolta sopimuksia hankalien tilanteiden varalle. Esimerkiksi, jos kaupassa tulee karkkipäivänä itku siitä, kuinka paljon karkkia ostetaan, sovitaan jo kotona yhdessä etukäteen, kuinka paljon karkkia ostetaan. Pidetään kaupassa sopimuksesta kiinni.
  3. Tilanteet, joissa lapsi voi valita ja päättää asioistaan tietyissä rajoissa. Esimerkiksi pieni lapsi saa valita aamulla päälleen kahdesta paidasta mieluisamman tai isompi lapsi saa valita kouluun mieleisenä vaatteet, kunhan ne sopivat säähän ja ovat soveliaat kouluun. (Lähde: MLL)

Vanhempien on vaan joskus sanottava ei. Sen sijaan, että antaa ankaran ja tinkimättömän EI:n ilman syytä tai selitystä, voi etsiä tapoja pehmentää lapsen pettymystä olemalla pehmeämpi ja leikkisempi. On oltava luja, mutta oikeudenmukainen ja johdonmukainen.

Lue myös:

Mitä vanhempana voi tehdä, jotta lapselle kehittyy hyvä itsetunto?

Ei tartte huutaa! – Lastenpsykiatri: “Lapselle huutaminen vie huomion pois siitä, mikä meni pieleen”

Lapsen kanssa eläminen on yhtä vierottamista: ”Pahinta lapselle on kaikki”

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *