Apua! Mistä kehitän lapselleni huomiseksi sopivan naamiaisasun?

Apua! Mistä kehitän lapselleni huomiseksi sopivan naamiaisasun?
Kuva: Steven Libralon

Teksti Nanna

Wilma-viesti: “Ensi viikolla vietetään hauskin hattu -kisaa. Hauskin hattu palkitaan. Osallistuminen on vapaaehtoista.” Olen luova ja kekseliäs, mutta en tässä. Paniikki iskee päälle, kun pitää keksiä lapselle jokin naamiais- tai teema-asu. Lapsi haluaa pukeutua vihreään asuun tai pantteriksi, mutta miten ihmeessä kehitän huomiseksi sopivan asun? Tämä artikkeli ei anna siihen vastauksia, mutta moni vanhempi voi varmasti samaistua näihin paniikkitunnelmiin.

Ihailen oman äitini luovuutta ja kekseliäisyyttä. Hän puki vuosikausia kolme lastaan naamiaisiin ja moniin muihin tilaisuuksiin. Itse en meinaa selvitä edes yhden kouluikäisen pukemisesta.

Minä en ole niitä äitejä, jotka ompelevat paljetteja voimisteluasuihin. En edes omista ompelukonetta, saati osaisi sellaista käyttää. Suurin saavutukseni on kissa-asun ompelu tyttäreni taitoluistelunäytökseen vuosia sitten. En tiedä, voiko edes asusta puhua. Siihen kuului jonkinlainen päähine ja häntä. Kissan korvat oli tehty vanhoista rintaliiveistä! Ja punamustassa hännässä oli sukkahousua ja pumpulia… Asu oli aika hirveä. En tiedä, miksen vain ostanut kaupasta jotakin valmista. Lapsi oli kyllä onnellinen, mutta en muista, että kukaan olisi kehunut asua. Ei sillä, että siinä olisi mitään kehumista ollutkaan.

Tytöille on helpompi kehitellä jotakin prinsessateemaista. Monet kerrat juhlamekko on kelvannut prinsessajuhliin. Poikani ei halua pukea prinsessahametta. Olen ollut jopa niin tylsä, että yhdellä alemyynnistä ostetulla poliisiasulla on menty jo monet pukujuhlat. Asu on kohta pieni. Mitäs sitten keksitään? Viimeisiin pukujuhliin poika laittoi dinosaurushousut ja -paidan. Hän kyllä pohti, meneekö se naamiaisasusta. Ja minähän tietenkin nyökkäilin, että täydestä menee. Hyi, tuli taas huono äiti -fiilis.

En kestä halloweenia, pukeudu naamiaisasuun, jos haluat -synttäreitä, vappunaamiaisia, väriviikkoa, klooniviikkoa, hauskin hattu -kisaa. Kun koulusta tulee viestiä esimerkiksi väriviikosta, alan heti kelata, ettei tyttärelläni ole olemassakaan mitään vihreää vaatetta, oranssista puhumattakaan. Miten kaikilla muilla on vaatteita kaikissa sateenkaaren väreissä? Tällä hetkellä esiteinin vaatevalikoima on muutenkin aika yksivärinen. Tietyt värit ovat ihan out. Kunpa teemaväri olisi musta, kaikkina päivinä.

Klooniviikkona pukeudutaan tiettyyn teemaan joka päivä. Yhtenä teemana on urheiluseuran paitaan pukeutuminen. Onkohan kaikilla joku urheiluseuran paita? Ei meillä ole, ellei lasketa sitä viittä numeroa liian pientä jalkapallokoulun paitaa tai sitä jääkiekko-ottelusta ilmaiseksi saatua paitaa, joka taas on viisi numeroa liian iso. Onneksi tytär sanoo, ettei halua pukeutua tällä kertaa.

Tuntuu tyhmältä ostaa joka vuosi uusi naamiaisasu. Kun ei kerran osaa tai viitsi ommella. Eikä ole tuttavia, joilta voisi lainata, ei aikanaan ilmaiseksi. Toin juuri laatikollisen vanhoja tavaroita lapsuudenkotini ullakolta. Joukossa oli jotakin naamiaisasuksi sopivaa. Voisikohan sitä yli 20 vuotta vanhaa intiaaniasua, joka minulla oli penkkareissa käyttää vielä vai loukkaisikohan sekin jotakin vähemmistöä? Siellä oli myös Peppi Pitkätossu -peruukki. Pelkään kyllä, että siinä kasvaa jotakin sinne kuulumatonta. Laatikosta löytyi myös itse tehdyt enkelin siivet. Muistan pukeutuneeni niihin ala-asteella. Ne ovat valitettavasti rikki, heitän ne roskiin.

Naamiaisasulaatikosta löytyy vielä hauskat silmälasit, joihin kuuluu irtonenä. Kun nenässä olevaa syylää painoi, laseihin kiinnitetyt viikset alkoivat heilua. Ikävä kyllä, eivät heilu enää. Ja tuskinpa tyttäreni haluaisi pukeutua vanhaksi syylänenäiseksi ukoksi. Minä kyllä voitin aikanaan tuolla asulla parhaan asun palkinnon naamiaisissa. Kumma kyllä, silloin ei hävettänyt yhtään.

Nykyään kaikki hävettää ja tunnen syyllisyyttä ja suorastaan stressiä kaikenlaisista asuista. Joten opettajat ja vanhempaintoimikunta ja varhaiskasvatuksen väki: Voitaisiinko mitenkään sopia, että enintään yksi naamiaisasu / lukukausi ja osallistuminen täysin vapaaehtoista?

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Eniten ärsyynnyn etanan värisestä topista

Korona-aikana tarvitaan lasten syntymäpäivillä luovuutta

Näin järjestät onnistuneet babyshowerit eli vauvakutsut

Pakasteallas ja muita ruuhkavuosiäidin synttäriapuja

Nanna

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.