Ikuinen pojan kaipuu

Ikuinen pojan kaipuu
Kuva: Tai's Captures

Se on vihdoin poika.
Luulisi, että kolmannen lapsen kohdalla sukupuolen merkitys olisi jo hävinnyt. Pääajatus olisi vain se, että kumpa lapsella ei olisi elämää haittaavia sairauksia mitä ei pystytä korjaamaan.

Mutta mitä lähemmäksi rakenneultra kävi, sitä enemmän aloin elätellä toivoa, että tämä kolmas, joka jää meidän viimeiseksi olisi poika.

Ennestään minulla on kaksi tyttöä. Kummankin kohdalla olen toivonut poikaa. Kun ultrassa on paljastunut tyttö, on se ollut pettymys. Pettymykseni on kuitenkin käsitelty jo raskausaikana ja lapsien synnyttyä olen ollut vain onnellinen, että he ovat kunnossa. Sillä sukupuolella ei ollut mitään merkitystä enää, kun saa lapsen rinnalle. Se rakkaus on jotain ainutlaatuista, joka sivuuttaa sukupuolipettymyksen.

Nyt minulla on kaksi todella rakasta ja ihanaa tytärtä ja kolmas tyttö saisi varmasti kokea samanlaisen rakkauden mitä poikakin. Silti koko alkuraskauden pohdin, että jos tämäkin on tyttö jäänkö jostain paitsi kun en saa kokea pojan äitiyttä?

Itse en ole ikinä ollut mikään prinsessatyttöjä, vaan vilkas ulkoleikkijä, joka kiipeili puissa, ajeli pelloilla mönkijällä niin lujaa kun mittari antoi myöten, teki kaikkea huimapäistä ja leikki milloin merirosvoa, milloin sotilaspäällikköä ja kaikkea siltä väliltä. Veli taas leikki kaupantätiä, kotileikkejä, rakenteli legoja ja oli todella rauhallinen luonteeltaan.

Siksi tuntuu vielä kummallisemmalta miksi se pojan saaminen on sitten niin tärkeää minulle?
Mielestäni ei ole olemassa tyttöjen ja poikien leikkejä tai värejä. Lapsen luonne kuitenkin määrittää paljon enemmän mitä sukupuoli.

smart

Olen myös lapsuuteni ollut isin tyttö enkä äitin tyttö. Veli taas on ollut aina äitin poika. Juontuuko poika haaveeni siis siihen, että haaveilen samanlaisesta suhteesta lapseeni mikä äidilläni ja veljelläni on? Ehkä niin.
Ensimmäistä kertaa ultrassa en kuitenkaan kokenut sitä pettymystä vaan pelkästään iloa. Tervetuloa tyttöjen valtakuntaan pieni poika. Meidän valtakunnassa voit kasvaa niin kuin tytötkin, omana itsenäsi.

Kristiina

Kristiina

Uusperhe-elämää viettävä kahden tytön äiti. Rakastan luonnossa liikkumista sekä yhteisiä pelihetkiä. Tykkään tehdä paljon itse, ottaen lapsetkin mukaan ja käytämme paljon kierrätysmateriaaleja askartelussa. Paras taitoni on unohtaa hetkeksi aikuisten murheet, maata lasten kanssa lattialla, miettien sottaisuuden sijaan sitä, miksei kattoon voisi maalata Pipsa possua.