Ruuhkavuosien pyörteissä Pohojanmaalla!

Ruuhkavuosien pyörteissä Pohojanmaalla!

Oon niin innoissani! Aika ajoin mielessä on ollut blogin kirjoittaminen, mutta ajatus sivuston tekemisestä ja kaikenlaisista tietoteknisistä hommista on työntänyt toteutuksen sivuun. Oon purkanut ajatuksiani kuvatekstien muodossa instagramin puolella, mutta koska sinne ei mahdu määräänsä enempää tekstiä, oon tiivistänyt ajatuksia paljon. Nyt pääsen kirjoittamaan teille omia ilman, että saan varoitustekstin ”teksti on liian pitkä”. 

Kirjoittaminen on mulle ollut tapa purkaa ajatuksiani ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa somessa. Rakastan keskustelua ihmisten kanssa ja oman näkemyksen avartamista eri asioissa, mutta se on myös yksinkertaisesti tosi helpottava tunne, kun saa omaa tajunnanvirtaa purettua tekstin muodossa.

Kuten tähänkin saakka, haluan tuoda teksteissäni ilmi ihan tavallista perhe-elämää mitä me eletään. Kaikenlaisia tunteita ja tilanteita, joita nyt eteen voi tulla. Kerron tässä ensimmäisessä tekstissä meidän perheestä ja itsestäni, niin saatte jonkinlaisen käsityksen kuka täällä tarinoi. Täytän siis tänä vuonna 34 vuotta, ja oon asunut suurimman osan elämästäni Seinäjoella. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet asuin Vimpelissä jossa myös mun sukujuuret on. Meillä on uusperhe johon kuuluu 36v puolisoni Antti ja seitsemän lasta. Kun lyötiin hynttyyt yhteen, mun mukana tuli neljä lasta ja Antin mukana kaksi. Perheeseen syntyi tyttövauva marraskuussa 2020.

Kuva: Taina Renkola

Meillä on siis ”akkavalta” talossa, koska lapsista yksi on poika ja kuusi tyttöä. Muut lapset on vm. 2006-2014. Mutta, ettei arki olisi liian tasaista, on meillä nyt muutaman kuukauden ajan ollut myös kaikenlaisia tunteita herättävä 6kk ikäinen ihana akita inu-koiranpentu Ginga. 

Mua somessa pidempään seurailleet tietääkin, että meidän arkeen kuuluu miehen työn vuoksi myös keikkareissut, festarit, kiertueet ja kaikki muu muusikon ammattiin liittyvä. Oon itse työskennellyt valmistumisen jälkeen lastensuojelussa ohjaajana, mutta nyt viime syksynä perusimme yhteisen yrityksen jonka toiminta painottuu enimmäkseen Antin työn ympärille. 

Tulevaisuudessa toivottavasti meidän yritys työllistää meidät molemmat, kaikenlaisia haaveita ja suunnitelmia on, kunhan tämä maailmantilanne muuttuu ja alkaa palautua.. Luotto siihen on kova! 

Tuun kertomaan teille arjesta myös siitä näkövinkkelistä, että meidän perheessä on useampi perheenjäsen jolla on ADHD diagnoosi. Sivuan varmasti myös joskus kuulovammoihin ja aistiherkkyyksiin liittyvää asiaa. Itselläni diagnosoitiin ADHD kun olin 29 vuotias. Lääkitys on, kun vaan sen aina muistaisin ottaa. Kokemusta on tietenkin työnkin puolesta erityislapsista, ja mulle ADHD on myös sieltä kautta tuttu asia. Suhtautumiseni siihen on mielestäni positiivinen, vaikka tiedän kyllä hyvin myös miten se voi kuormittaa arkea todella paljon. Toivottavasti voin olla monelle vertaistukena, ja auttaa muita ymmärtämään itseään tai lapsiaan, ystävää tai ketä tahansa jolla on jonkinlaisia keskittymisvaikeuksia tai muuta mitä siihen liittyy. En keskity niinkään teoriaan vaan siihen mitä mun arjessa tapahtuu. Vertaistuki on parasta, eikö totta? 

Jos mulla tässä ”hiljaisessa, rauhallisessa, hitaassa ja aikatauluttomassa” arjessa jää aikaa.. niin oon kiinnostunut myös sisustamisesta, ja koska ostimme oman kodin viime syksynä niin sitä hommaa riittää. Tykkään järjestää asioita, mikä ei kyllä päällepäin useimmiten näy. Meidän koti ei niin sanotusti ole tiptop, mutta yleensä mulla on kaapit järjestyksessä. Ruoanlaitoista meillä vastaa aviomies, hän myös leipoo synttärikakut ja muut herkut! Mun sekä lasten tehtäväksi jää paras osuus, eli syöminen. Oon itse pyykkiaddikti, tahranpoistaja on toinen nimeni. Mitä vaikeampi tahra, sitä sinnikkäämmin yritän sen poistaa. Silti hermoilen pyykin määrästä ja jos pyykkiä ei ole, otan korin pohjasta kuvan ja kehystän sen kodinhoitohuoneen seinälle. Haaveilen siivouspalvelusta kotiin, koska ADHD piirteideni vuoksi siivoaminen on useimmiten itselleni erittäin vaikeaa hoitaa alusta loppuun. Jossain on aina kasa viikattavaa pyykkiä, pientä tilpehööriä pöydillä, villakoiria nurkassa ja jokin keskeneräinen projekti. 

Luonteeltani olen saamani palautteen mukaan, ja omasta mielestäni helposti lähestyttävä, empaattinen, huolehtiva, voimakkaan temperamentin omaava, ahkera ja rehellinen pohjalaisnainen joka uskaltaa sanoa tarvittaessa mielipiteensä voimakkaastikin. Mieheltä kysyessäni millainen hänen mielestään olen, hän vastasi: ”Sydämellinen ja toiset huomioon ottava, lempeä mutta tulinen leijona. Vastakohtien valtiatar.” Elämän pyörteissä olen kantapään kautta oppinut sanomaan ”ei” ja vetämään rajat.

Tähän onkin hyvä lopettaa. Ruuhkavuosi-matkan varrella sitten saatte kuulla lisää mun ajatuksia!

Siiri

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *