Isi hoitaa hammastehtailut

Isi hoitaa hammastehtailut

Meidän perheen pienin on viikon kuluttua 6kk ikäinen. Hampaat alkoi tehdä tuloaan kunnolla noin kolme viikkoa sitten. Kuola on valunut niin että kaikki vaatteet on kokoajan märkänä, jos ei ruoasta tai puklusta niin ainakin kuolasta. Nyt sitten kaksi päivää takaperin tätä kirjoittaessani, oli ihan horror yö pitkästä aikaa. Vuorotellen miehen kanssa noustiin vauvaa hyssyttämään, kun nukkui levottomasti.

Aamulla herätessä oli pikkuriikkinen piikki ikenessä, ja hihkuttiin että siellä se ensimmäinen hammas nyt on! Sitä ihasteltiin ja kurkittiin, kehuttiin ja lässytettiin kuinka hieno hammas on tullut. Informoin heti whatsapp-ryhmään jossa on mun perheenjäseniä, että nyt on tämä historiallinen hetki koittanut. Olin antanut Islalle aamuyöllä panadolia ja mielestäni nukkui sen avulla edes vähän pidemmän pätkän, ehkä kaksi tuntia putkeen. Seuraava yö koitti, vielä pahempi. En kyllä katsonut kelloa mutta voisin vannoa, että ei nukkunut tuntia pidempää pätkää. Huuto alkoi välillä kitinällä, välillä täysiä kurkku suorana. Mun pelastus yöllä oli huolehtiva iskä, joka on aivan hätää kärsimässä aina kun lapsi on kipeä.

Antti suunnilleen omii tällaisessa tilanteessa lapsen, jos pitää hoivata kipeää lasta. Muistan kerran, kun Antin keskimmäinen tytär sai noroviruksen, ja hänelle nousi todella korkea kuume. Oli siis aiheellista käydä päivystyksessä näytillä kuten puhelimessa ohjeistettiin. Huomasin Antin olevan aivan pois tolaltaan ja kun yritin rauhoitella hätääntynyttä miestäni, että on normaalia että pienellä lapsella voi nousta kuume rajustikin ja että norovirus on kamala kun se vie kaikki voimat, hän ei ottanut asiaa kuuleviin korviin. Antti lähti päivystykseen ajatuksella että nyt on jotain todella pahasti vialla, ja oli sitä mieltä että isosiskon pitää sinne tulla myös jos onkin vakava tilanne pikkusiskolla. Seurasin tätä superhuolehtivaisen isän panikointia huuli pyöreänä. Onhan se norovirus kamala, mutta kun olin juuri itse yhden lapsen kanssa palannut kyseisen asian takia sairaalahoidosta, päätin olla hiljaa ja odottaa että iskän paniikki helpottaa. Sain jonkin ajan kuluttua soiton, että palaavat pian kotiin ja oli annettu samat ohjeet kuin olin hänelle sanoittanut jo ennemmin samana päivänä. Selvästi helpottuneena tuli myös toteamus, että hän saattoi ylireagoida tilanteen suhteen. En kommentoinut näsäviisaana mitään sillä oli aiheellista varmistaa, että pikkuisella on “vain perus norovirus”, mutta kävimme lyhyesti läpi lähtötilannetta ja sitä, että lapsiin helposti tarttuu hätä ja paniikki ja aikuisen on syytä yrittää pysyä rauhallisena.

No, palataan tähän hammas-asiaan. Isla on todella nauravainen ja hyväntuulinen lapsi. Tänään sitten kun on kitissyt koko päivän ja päiväunia ei juuri ole nukkunut, arvelin että nukahtaa yöunille aikaisin. Puoli seitsemän aikaan illalla alkoi hieroa silmiään, syötin iltapuuron ja valmistauduttiin yöpuulle. Olin helpottunut, päivä oli raskas ja mulla oli jo niska kipeänä vauvan kantamisesta. Antti otti tässä kohtaa jälleen hoitaakseen nukkumaanlaiton. Aiemmin päivällä oli tullut Kontolta akustiikkalevyt vasta valmistuneeseen studioon, ja tiesin että Antti hinkuu niitä asentamaan heti samana iltana. Kuitenkaan hänellä ei ollut mikään kiire studiolle, vaan tuli vauva sylissä sanomaan mulle hyvää yötä, ja meni nukuttamaan pikku prinsessaa. Mua hätistettiin pois makkarista kun menin sanomaan, että voin hoitaa nukuttamisen jos hän haluaa mennä jo studiolle. Sanoin, että tulen nukuttamaan pian jos ei näytä nukahtavan.

silhouette photo of mountain during night time

Hetken kuluttua tehtiin vaihtari, ajattelin että Antti pääsee studioa rakentamaan ajoissa. Koko päivän vauvalla oli valunut kirkasta räkää, ei kuitenkaan ollut lämpöä. Kokeilin sormella ikeniä ja totesin että päivän aikana on toinenkin hammas puhjennut ja eilen puhjennut piikki on nyt kokonaan esiintullut hampaan purupinta. Reippaana tyttönä Isla siis tekee hampaita heti vähän reippaammalla tahdilla kaksi kerralla. Tutin syömisestä ei tullut mitään, ei myöskään maidon juomisesta pullosta. Imin nenän tyhjäksi useamman kerran, mutta sama vaiva oli pian taas riesana. Antti kävi välissä kaupassa, ja palattuaan Isla hänet nähdessään ojensi kädet isiä kohti ja syliin päästyään painoi kasvonsa isänsä poskeen kiinni. Katseli isäänsä kyyneleet silmissä, mutta hymyillen. Oli sanomatta selvää, kuka meni taas nukuttamaan vauvaa. Käytin tilanteen hyödykseni ja menin syömään iltapalaa. Reilun viiden minuutin kuluttua Antti tuli keittiöön ja kertoi prinsessan nukkuvan. Oli antanut vielä nestemäistä buranaa, imenyt nenän tyhjäksi ja syöttänyt pullollisen maitoa. Olin äimänkäkenä, eikö siinä kauempaa kestänyt.

On ihanaa, että Isla on myös “isin tyttö”. Että selvästi jossain tilanteessa juuri iskä on se joka kelpaa rauhoittelemaan ja hoitamaan. Mun mielestä näin kuuluukin olla, että jaetaan vastuu vauvan hoidosta tasapuolisesti, kun molemmat ollaan kotona. Prinsessan nukahdettua Antti malttoi mennä takaisin studiolle jatkamaan hommia. Taitaa iskä olla tämänkin tyttären pikkusormen ympärillä ja hyvä niin. Aamuyöllä sitten ainut paikka mihin syötön jälkeen Isla suostui taas nukahtamaan, oli iskän kainalo. Eikä mua kyllä yhtään haittaa 🙂

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!