Vanhemmuuden kultareunuksia metsästämässä

Vanhemmuuden kultareunuksia metsästämässä
Kuva: Mathilde Langevin

Jokainen päivä tuo uusia yllätyksiä ja koettelemuksia. Jokainen päivä on sekoitus katastrofia ja toivoa. Vanhemmuus on vaikeaa kenelle tahansa, mutta myös samalla suuri onnen pääyksikkö.

Matka on erilainen meille kaikille, ja maagisesti monet niistä ovat hyvin samanlaisia. On upea tunne pystyä olemaan yhteydessä toisiin ja tietää, että emme ole yksin. Vanhemmuuden erilaisia tiloja ja rooleja on satoja tuhansia, ellei miljoonia. Voiko vanhemmuudessa lopulta koskaan olla kaiken oppinut? Lapset kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Maailma muuttuu ja kasvamme myös itse ihmisenä.

Kurjuutta ja epävarmuutta

Epävarmuus nostaa usein päätänsä ja saatamme miettiä monia kysymyksiä. Mitä tein väärin? Miksi minulle käy näin? Miten on mahdollista ettei lapseni tykkää käyttää sukkia ja miksi hän ei syö, ei nuku? Miten muut ehtii kaiken ja itse en mitään? Kysymyksiä ja epävarmuuksia on taas satoja tuhansia, ellei miljoonia.

Se miten vanhemmuutta kuvaillaan kertoo paljon sen näyttäytymisestä. On kurjaa, on kamalaa, on väsymystä ja stressiä. Näin se on, mutta noita kaikkia löytyy kaikkien elämästä joskus, ihan ilman lapsiakin. Ihminen on siitä kummallinen eläin että koskaan ei ole oikein hyvä. Aina sitä löytää sopivat ongelmat ratkaisuihin ja jostain pystyy joka taivaan kerta valittamaan. Ehkä tehdäänkin itse itsellemme se kaikki kurjuus, eikä syynä olekaan ne lapset ja perhe-elämä, eikä edes ruuhkavuodet. Vaalitaan meidän “kurjutta” ja tanssitaan myrskysateessa hymy huulilla, opitaan tykkäämään vaakatason räntäsateesta päin kasvoja.

Itsekkyys ja paineet

Sanotaan, että itsekkäät ihmiset eivät tee lapsia. Ei haluta ketään roikkumaan jalasta, eikä jarruttamaan elämässä eteen päin menemistä. Tällä teorialla myös lapsia tekevät ovat itsekkäitä, koska tekevät sen mitä haluavat – lapsia. Eihän ketään voi syyllistää siitä mitä omassa mielessään haluaa. He jotka eivät tiedä mitä haluavat, annetaan rauha ja aikaa miettiä mitä se olisi.

Paineet siitäettä onko tarpeeksi vanhempana. Joskus paineille on ihan syynsä, koska sisimmässään tuntee että lapset ansaitsisivat enemmän mitä on itsestään antanut. Mutta useimmiten jokainen vanhempi on tarpeeksi, eikä koskaan tule verrata itseään toiseen siten, että kokee alemmuutta. Kukaan muu ei elä sun housuissa, etkä itse elä muissa kun omissasi. Se mitä voimme tehdä on kuvitella itsemme toisen pöksyihin. Voimme asettua toisen asemaan riisumalla omat “kyllä minä tiedän” ja “mä en ainakaan ikinä” asenteet.

Eteen päin sanoi vanhempi lumessa

Paljon kulutettu sanonta siitä ettäkukaan ei ole täydellinen pitää edelleen paikkansa. Avataan tätäkin vähän: kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä joita katuu jälkeen päin. Virhearviot puolison valinnassa, toisten huono kohtelu, väärien arvojen ihannointi jne. Mitä väliä jos joskus on sössinyt, mehän mennään eteen päin.

Perustavanlaatuiset menneisyyden ongelmat on toki hyvä selvittää, jotta osaa toimia ja jatkaa vanhemmuuden matkaa. Samoja virheitä on todella surullista alkaa toistamaan uudelleen omien lasten kanssa. Mutta asiat joita häpeää, valinnat jotka ovat hankaloittaneet elämää ovat aina menneisyydessä eli meidän takana.

Elämme joka päivä eteen päin, joten siellä on tilaa ja tyhjää. Sinne saa maalata juuri sellaiset vanhemmuuden kultareunukset kun itse haluaa.

Lue myös:

Rakkautta ja riemua – taivaaseen ja takaisin

Lastenkirjojen tutkija: “nämä kirjat vanhempien kannattaisi lukea lapsilleen”

Se mikä on tärkeää

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *